Friedrichshafen FF 49

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Friedrichshafen 49
Friedrichshafen FF49 Tanskan laivaston käytössä
Friedrichshafen FF49 Tanskan laivaston käytössä
Tyyppi tiedustelukone
Valmistaja Friedrichshafen Flugzeugbau
Ensilento 1917
Valmistusmäärä 240 kpl
Mitat
Pituus 11,60 m
Kärkiväli 17,15 m
Korkeus 4,50 m
Siipipinta-ala 71,16 m²
Nopeus 140 km/h
Tyhjäpaino 1485 kg
Voimanlähde
Koneisto 6-sylinterinen nestejäähdytteinen 200-220 hv:n Benz IV-rivimoottori

Friedrichshafen FF 49 oli saksalainen, puurakenteinen, kaksipaikkainen, kaksitasoinen ja kaksimoottorinen vesi- ja tiedustelulentokone. Koneen oli suunnitellut ja rakentanut Friedrichshafen Flugzeugbau. Kone kehitettiin Friedrichshafen FF 33:n pohjalta, prototyyppi näki päivänvalon alkuvuodesta 1917 ja ensimmäiset FF 49B-koneet tulivat Saksan keisarikunnan laivaston käyttöön syyskuussa 1917.

Tyyppi oli vahvarakenteinen, erittäin merikelpoinen ja lento-ominaisuuksiltaan sitä pidettiin hyvänä. Kellukkeilla pystyttiin lentämään myös jäältä. FF 49B oli suunniteltu pommituskäyttöön ja FF 49C tiedustelukoneeksi. C-malli oli hieman B:tä painavampi. FF 49-konetta rakennettiin eri versioina yhteensä 240 kpl.

FF 49 oli käytössä Suomen lisäksi ainakin Puolassa, Saksassa ja Tanskassa.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa versiot

  • Lentopaino: 2135 kg
  • Matkalentonopeus 115 km/h
  • Lentoaika: 5 h 40 min
  • B-mallissa yksi Parabellum-konekivääri tähystäjällä, C-mallissa ilmeisesti myös eteenpäin suunnattu konekivääri
  • Neljä 12,7 kg:n pommia pystyasennossa tähystämön molemmin puolin
  • Suomalaisissa koneissa oli käytössä Goertz-pomminpudotuskiikari

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friedrichshafen FF49C Sortavalan lentoasemalla.

Suomen ilmavoimille ostettiin helmikuussa 1918 Saksasta kahdeksan eri Friedrichshafen-konetta. Näistä kaksi oli FF 49C-tyyppiä, saksalaiselta tunnukseltaan 1749, suomalaiselta F18 (myöh. C.59/18) ja vastaavasti 1750, F22 (myöh. C.72/18 ja 2A300). Edellinen saapui laivalla Vaasaan 20. huhtikuuta 1918 ja jälkimmäinen kesällä 1918. Lisäksi Tallinnan saksalaiselta lentoasemalta ostettiin 26. marraskuuta 1918 kaksi FF 49C- ja yksi FF 49B-kone. C-mallit olivat saksalaisilta tunnuksiltaan 1807, suomalaisilta C.82/18 (myöh. 2B306) ja 1810, C.85/18 (myöh. 2C302). B-malli oli saksalaiselta numeroltaan 1546 ja suomalaiselta tunnukseltaan C.84/18 (myöhemmin 2B307).

Friedrichshafen FF 49-koneita oli siis Suomen ilmavoimilla käytössä yhteensä viisi kappaletta, joista neljä C-mallia ja yksi B-malli. Se oli käytössä vuosina 1918 - 1923. Koneen lempinimenä oli Suomessa "Fredrika".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen, Kari Stenman, Suomen Ilmavoimat I 1918-27, 2005. ISBN 952-99432-2-9.
  • Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918-1939, Tietoteos, 1976.
  • Timo Heinonen, Thulinista Hornetiin, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 3, Gummerus Kirjapaino Oy, 1992. ISBN 951-95688-2-4.