Frederik Wilhelm Stabell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Frederik Wilhelm Bruenech Stabell (25. toukokuuta 1763 Ringerike, Norja2. kesäkuuta 1836 Kristiania, Norja) oli norjalainen kenraali ja Eidsvollin kansalliskokousedustaja.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frederik syntyi Lars Bastian Stabellin ja Lucie Marie Bruenechin upseeriperheeseen Holen pappilassa Ringerikessä. Hän avioitui vuonna 1792 sotilaslääkärin tyttären Helene Voigtin (17721850) kanssa.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän liittyi søndenfjældske gevorbne Infanteriregimentiin 1777 ja opiskeli vuosina 17801783 Kristianian matemaattisessa sotakoulussa erinomaisella menestyksellä. Oltuaan hetken poissa sotapalveluksesta hän palasi takaisin ja hänestä tuli 1786 värikki Kongsvingerin kevyeen jalkaväkikomppaniaan. Sotaoperaatioiden aikana hän yleni nopeasti luutnantiksi ja vuonna 1791 kapteeniksi, 1796 Stabskapitajn-nimikkeelle ja vuonna 1801 hänestä tuli komppanian päällikkö. Vuonna 1807 hänet ylennettiin majuriksi ja hän sai Daneborgin Ritariristin saavutuksistaan taistelukentillä. Vuonna 1809 hän siirtyi vastaperustettuun Akershusin tarkk'ampujarykmenttiin, missä hänet ylennettiin 1811 everstiluutnantiksi.[1]

Vuonna 1814 hänet valittiin sekä Smaalenenesin läänin että rykmenttinsä edustajaksi Eidvollin kansalliskokoukseen. Hän kuului ruotsalaismieliseen unionipuolueeseen ja tuli valituksi perustuslakikomiteaan. Hän ei ollut erityisen aktiivinen ja pitäytyi pääasiassa sotilasasioissa omine puheenvuoroineen. Hän vastusti kuninkaan yksinoikeutta sodanjulistamiseen. Hän informoi prinssi Kristian Frederikia Norjan puutteellisesta puolustuskyvystä, mutta prinssin toivomuksesta hän ei kertonut asiasta kansalliskokoukselle.[2]

Lyhyen Ruotsin vastaisen kesäsodan aikana Stabell komensi 3000 miestä Enningedalenin ja Krogfosin välillä. Hänen osakseen tuli ottaa vastaan ruotsalaisten ylivoima ja paikata pakenevien Staffeldtin ja Hegermanin prikaatien jäljiltä tilannetta Glomma-joen itäpuolella. Hän pystyi viivyttämään vihollista tehokkaasti ja hänen joukkonsa kykenivät perääntymään hyvässä järjestyksessä joen länsipuolelle.[1]

Sodan jälkeen Stabell nimitettiin jopa Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhanan adjutantiksi ja hän palveli yleisesikunnan päällikkönä vuodesta 1815. Vuonna 1818 hänet ylennettiin everstiksi, nimitettiin vastaperustetun 2. Akershusin Jalkaväkirykmentin päälliköksi ja pian tämän jälkeen kenraalimajuriksi. Vuonna 1821 Stabell yleni kenraaliluutnantiksi ja 1833 kenraaliksi. Hän oli kuninkaan 1. adjutantti ja norjalaisen henkilöstön päällikkö vuodesta 1825. Vuonna 1829 hänestä tuli kuninkaan poissa ollessa korkein kenraali. Hänet nimitettiin serafiimiritariksi 1835.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Carl Frederick Bricka: Stabell, Frederik Wilhelm Bruenech, 1763-1836, Officer Dansk biografisk lexikon. 1905. Projekt Runeberg. Viitattu 27. tammikuuta 2008. (tanskaksi)
  2. Frederik Wilhelm Bruenech Stabell www.eidsvoll1814.no. Viitattu 27. tammikuuta 2008. (norjaksi)