Frances Farmer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frances Farmer

Frances Elena Farmer (19. syyskuuta 1913, Seattle, Washington1. elokuuta 1970, Indianapolis, Indiana) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä.

Farmer tuli vuonna 1931 tunnetuksi voitettuaan palkinnon ateistisella esseellään God Dies. Farmer opiskeli näyttämötaidetta Washingtonin yliopistossa ja esiintyi sen näytelmissä. Vuonna 1935 hän muutti New York Cityyn yrittäen aloittaa uran teatterinäyttelijänä, mutta päätyi muuttamaan Hollywoodiin ja tekemään sopimuksen Paramount Pictures-studion kanssa. Ensimmäiset merkittävät roolinsa Farmer sai vuoden 1936 elokuvissa Lännen villi rytmi ja Tukkikuningas. Farmer ei kuitenkaan ollut tyytyväinen uraansa, eikä pitänyt studionsa tavasta antaa hänelle rooleja elokuvissa hänen ulkonäkönsä perusteella. Farmer myös kieltäytyi täysin yksityiselämänsä tuomisesta julkisuuteen.

Koska Farmer halusi näytellä vakavammissa rooleissa, hän jätti elokuvat vuonna 1937 esiintyäkseen Clifford Odetsin näytelmässä Golden Boy. Farmer palasi kuitenkin Hollywoodiin sopien Paramount Picturesin kanssa kuvaavansa elokuvia kolme kuukautta joka vuosi ja lopun ajasta näyttelevänsä teatterissa. Farmerin ura alkoi silti mennä huonommin hänen temperamenttinsa ja alkoholisminsa takia. Farmer jätti teatterin vuonna 1940, ja Paramount irtisanoi hänet vuonna 1942. Samana vuonna Farmer pidätettiin pimennysalueella ajamisesta valot päällä, josta hän joutui maksamaan sakkoja ja sai ehdonalaista vankeutta. Vuonna 1943 hänet pidätettiin uudestaan, kun erään Farmerin elokuvan kampaaja teki rikosilmoituksen Farmerista. Kampaajan mukaan Farmer oli lyönyt häntä. Farmer pidätettiin Knickerbocker-hotellista, eikä hän antautunut rauhallisesti. Farmer ei rauhoittunut myöskään oikeudenkäyntinsä aikana, vaan muun muassa löi kahta poliisia ja yritti juosta puhelinkopille soittaakseen asianajajalleen. Poliisien viedessä häntä pois Farmer huudahti: Have you ever had a broken heart? (Onko teidän sydämenne koskaan särkynyt?).

Farmer tuomittiin 180 päiväksi vankeuteen, mutta joutui L.A. General Hospitaliin jossa hänellä diagnosoitiin maanis-depressiivinen psykoosi. Tästä lähtien Farmer vietti suurimman osan elämästään erilaisissa psykiatrisissa sairaaloissa. Farmer yritti kuitenkin tehdä paluun viihdemaailmaan 1950 - 1960-luvuilla suurimmaksi osaksi televisiotyöllä. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi The Party Crashers vuonna 1958. 1960-luvun alussa hänellä oli oma televisioshow Frances Farmer Presents, joka toi hänelle jonkin verran suosiota.

Frances Farmer kuoli syöpään 1. elokuuta 1970.

Graeme Clifford ohjasi elokuvan Frances Frances Farmerin elämästä vuonna 1982. Farmeria näytteli Jessica Lange, joka sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Too Many Parents (1936)
  • Border Flight (1936)
  • Lännen villi rytmi (1936)
  • Tukkikuningas (1936)
  • Exclusive (1937)
  • Ebb Tide (1937)
  • The Toast of New York (1937)
  • Ride A Crooked Mile (1938)
  • Pago Pagon eteläpuolella (1940)
  • Flowing Gold (1940)
  • World Premiere (1941)
  • Badlands of Dakota (1941)
  • Among the Living (1941)
  • Pako Etelänmeren saarelta (1941)
  • The Party Crashers (1958)

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brigitte Tast, Hans Jürgen Tast "Frances Farmer. Eine Fotogeschichte" (Hildesheim 1979) ISBN 3-88842-010-5.
  • Brigitte Tast, Hans Jürgen Tast "Frances Farmer. Kulleraugen-Materialsammlung Nr. 7" (Hildesheim 1984) ISBN 3888421071.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]