Fowlerin liuos
Fowlerin liuos on historiallisesti lääkkeenä käytetty arseenin liuos joka sisältää 1 % kaliumarseniittia (KAsO2).[1] Muut liuoksen ainesosat olivat kaliumkarbonaatti ja lavendelisprii, joten se voitiin tunnistaa viime mainitun hajun perusteella. Lääkettä otettiin kaksi tai kolme kertaa päivässä, aluksi kolme tippaa kerrallaan, ja kerta-annosta lisättiin vähitellen 15 tippaan saakka.[2] Brittiläinen lääkäri Thomas Fowler (1736–1801) esitteli aineen vuonna 1786. Sitä käytettiin anemian, reuman, psoriasiksen ja useiden muiden tautien hoidossa. Vuodesta 1865 alkaen Fowlerin liuosta käytettiin leukemian hoitoon ensimmäisenä kemoterapian lääkeaineena.[1][3] Sitä käytettiin hoitona myös vaikeassa malariassa ja malarian ehkäisyssä.[2]
1900-vuosikymmenestä alkaen epäorgaanisten arseeniyhdisteiden kuten Fowlerin liuoksen käyttö vähentyi ja huomio kiinnittyi orgaanisiin arseenivalmisteisiin kuten atoksyyliin ja salvarsaaniin.[4]
1900-luvun kuluessa opittiin että Fowlerin liuos kuten muutkin arseeniyhdisteet ovat huomattavan myrkyllisiä ja karsinogeenisia, joten niiden käyttö lääkkeenä loppui lähes kokonaan. Kuitenkin vuonna 2001 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) hyväksyi arseenitrioksidia sisältävän lääkkeen käytön erään akuutin leukemian tyypin hoidossa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jolliffe, D. M.: A history of the use of arsenicals in man. Journal of the Royal Society of Medicine, 1993, 86. vsk, nro 5, s. 287–289. PubMed:8505753. (englanniksi)
- ↑ a b Forsius, Arto: Arseeniyhdisteet lääkeaineinaArkistoitu kopio saunalahti.fi. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 13.4.2019.
- ↑ Doyle, Derek: Notoriety to respectability: a short history of arsenic prior to its present day use in haematology. British Journal of Haematology, 2009, 145. vsk, nro 3, s. 309–317. doi:10.1111/j.1365-2141.2009.07623.x. (englanniksi)
- ↑ Gibaud, Stéphane & Jaouen, Gérard: Arsenic - based drugs: from Fowler's solution to modern anticancer chemotherapy. Topics in Organometallic Chemistry, 2010, 32. vsk, s. 1–20. doi:10.1007/978-3-642-13185-1_1. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Zhu, J., Chen, Z., Lallemand-Breitenbach, V. & de Thé, H.: How acute promyelocytic leukaemia revived arsenic. Nature Reviews Cancer, 2002, 2. vsk, nro 9, s. 705–714. PubMed:12209159. doi:10.1038/nrc887. (englanniksi)