Fincke (suku)
Fincke-suku on suomalainen suku, josta ensimmäiset kirjalliset maininnat Suomessa ovat vuosilta 1370–1385. Nimi on kulkenut kolmessa suvussa naislinjaa pitkin 1700-luvulle.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Drotsina toimineen Bo Joninpoika Gripin palvelija sai isännältään vuonna 1381 rälssin tiloilleen Turun hiippakunnassa. Hän on luultavasti ”vanha Gödeke Fincke”, jolle kuningatar Margareeta I ja kuningas Eerik antoivat lainasta pantiksi Pyhäjoen kuninkaankartanon Perniön pitäjässä Varsinais-Suomessa.[2][3]
”Vanhalla” Gödeke Finckellä oli vain tyttäriä. Yksi heistä sai pojan nimeltä Per Nilsson till Laukko. Toinen tytär Metta meni naimisiin erään Henrikin kanssa. Gödeke Fincke oli heidän poikansa, joka mainitaan 1439–1447 ja joka kuoli ennen vuotta 1467. Hänen puolisonsa oli Katarina Nilsdotter (Tavast) ja heillä oli poikansa Jeppe Fincken (mainittu 1440–1459) lisäksi neljä tytärtä. Yksi tyttäristä, Anna, oli naimisissa Sten Henrikssonin kanssa.
”Vanhan” Gödeke Fincken yksi tytär meni naimisiin Nils Jönsson Rengonpojan[4] kanssa. Nils oli Jöns (Larsson) Rengonpojan poika. Ensimmäistä kertaa Jöns Larsson tai Jöns Rengonpoika mainitaan niiden Turun porvareiden joukossa, jotka vuonna 1415 kärsivät vahinkoja novgorodilaisten ryöstöistä. Hän meni naimisiin Johanna Bengtsdotterin kanssa. Johanna oli valtaneuvos Bengt Lydekessonin tytär.
Nilsin poika Gödeke (Nilsson) otti äitinsä nimen ja kutsui itseään nimellä Gödeke Fincke. Hänet mainitaan vuosina 1490–1518. Hänen poikiaan olivat linnanherra Gustaf Fincke ja valtaneuvos Jöran Fincke.[3]
Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gustaf Fincke (k. 1566), Suomen käskynhaltija
- Jöran Fincke (k. 1569), hovimies, valtaneuvos, Pohja-Suomen laamanni, Gustaf Fincken veli
- Gödik Fincke (n. 1546–1617), Savonlinnan linnaläänin käskynhaltija, Gustaf Fincken poika
- Sten Fincke (k. 1599), Hämeen linnan päällikkö, Gustaf Fincken poika
- Karin Fincke, historiallisten muistelmien laatija, Sten Fincken tytär (puoliso Iivar Tavast)
Lähteet ja huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anthoni, Eric (1957). Wernstedt Folke. red.. Fincke, yngre ätten. Äldre svenska frälsesläkter: ättartavlor. Bd 1. H. 2. Stockholm: Riddarhusdirektionen. sid. 131–137.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ Fincke, släkter - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 6.3.2019.
- ↑ a b Svenske adelsslægter Fincke www.roskildehistorie.dk. Viitattu 6.4.2019.
- ↑ Rengonpoika ei ole patronyymi vaan sukunimi.