Filosofinen huumori
Filosofinen huumori on huumorin muoto, jossa vitsi liittyy esimerkiksi johonkin filosofiseen näkemykseen tai stereotypioihin filosofeista. Yleensä vitsin tajuaminen edellyttää jonkinlaista filosofista osaamista.
Filosofian ja huumorin suhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filosofisia argumentteja ja vitsejä yhdistää se, että ne kummatkin pyrkivät usein hämmentämään käsitystä siitä, miten asiat ovat, kääntämään asioita päälaelleen tai tuomaan esille piilossa olevia, usein epämiellyttäviä, totuuksia.[1] Toinen filosofisia ongelmia ja vitsejä yhdistävä tekijä on se, että kummatkin flirttailevat tai törmäävät usein yhteen, omalla tavallaan, järjettömyyksien tai suoranaisen hölynpölyn kanssa.[2]
Jean Paulin mukaan huumori voidaan nähdä keskeisenä esteettisenä tekijänä, subliimin vastakohtana: se nöyryyttää suuruuden ja nostaa vähäisen, ja tekee ne tyhjiksi toisaalta tekemällä niistä saman arvoisia, toisaalta tasa-arvoisuuden kautta, toisaalta asettamalla ne äärettömyyden eteen.[3] Ludvig Wittgenstein on sanonut, että kokonainen filosofinen teos voitaisiin koostaa pelkistä vitseistä.[4]
Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huumori oli läsnä jo filosofian alkuvaiheissa. Platonin dialogeissa ja niissä ilmenevässä sokraattisessa ironiassa on paljon humoristista. Filosofit pyrkivät jo antiikin aikana myös satirisoimaan toistensa näkemyksiä. Eräs varhainen esimerkki on Timonin Pilkkarunot (Silloi).
Filosofinen huumori voi pilailla esimerkiksi eri filosofien ajattelu- tai argumentointitapojen kustannuksella. Eräs esimerkki ovat todistukset, että p (missä p on jokin propositio eli väittämä):
»Churchland: Tietyt vastustajani väittävät ajattelevansa, että ei-p; mutta minun väitteeni on juuri se, että he eivät ajattele. Täten, p.[5]»
»Plantinga: On malliteoria, että p -> p. On varmasti mahdollista, että p:n täytyy olla tosi. Täten, p. Mutta on malliteoria, että p -> p. Täten, p.[6]»
Ensimmäisessä "todistuksessa" vitsi on siinä, että Paul Churchland kannattaa eliminatiivista materialismia, jonka mukaan sellaiset arkipsykologiset käsitteet kuten "ajattelu" eivät vastaa todellisuutta. Toisessa pilaillaan Alvin Plantingan mahdollisten maailmojen sovellusten kustannuksella.
Filosofiaa on myös mahdollista opettaa huumorin avulla. Tätä lähestymistapaa on käytetty Thomas Cathcartin ja Daniel Kleinin bestsellerissä Plato and a platypus walk into a bar (2007). Seuraava on vapaasti suomennettu esimerkki teoksesta:
»Mies tulee kotiin työmatkalta, ja löytää vaimonsa sängystä hermostuneen näköisenä. Kun mies avaa vaatekaapin laittaakseen takkinsa sinne, hän löytää parhaan ystävänsä alastomana kaapista. Hän kysyy: "Lauri, mitä teet täällä?" Lauri kohauttaa olkapäitään ja sanoo: "Jokaisen täytyy olla jossakin". Tässä vitsissä Lauri antaa hegeliläisen vastauksen eksistentialistiseen kysymykseen. Kysymys koskee tässä-ja-nyt-olemisen eksistentiaalista tilannetta, mutta vastaus on suuremmasta, universaalista näkökulmasta [...][7]»
Tietyt filosofiset kannat voivat olla enemmän parodisia kuin tarkoitettu vakavasti otettaviksi. Esimerkiksi ’patafysiikka on surrealistinen näennäisfilosofia, joka parodioi metafysiikkaa tutkimalla sen tuolla puolen olevia asioita. Myös joissakin uskontojen parodioissa on filosofista huumoria: muun muassa ajatus näkymättömästä vaaleanpunaisesta yksisarvisesta parodioi uskonnonfilosofisia ontologisia jumalatodistuksia.
Daniel Dennett toimittaa The Philosophical Lexicon -nimistä sanakirjaa. Se sisältää humoristisia filosofisia uudissanoja, jotka on johdettu nykyaikaisten filosofien nimistä.
Filosofia on esiintynyt keskeisenä tekijänä myös populaarimmassa huumorissa. Eräs tunnettu esimerkki on Monty Pythonin sketsi nimeltä "Filosofien jalkapallo-ottelu" ("The Philosophers' Football Match").
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Cathcart, Thomas & Klein, Daniel M.: Plato and a platypus walk into a bar--: understanding philosophy through jokes. Abrams Image, 2007. ISBN 081091493X.
- ↑ Haller, Rudolf: Aesthetics, s. 124. Osa 1 / Proceedings of the 8th International Wittgenstein Symposium: 15th to 21st August 1983. Hölder-Pichler-Tempsky, 1984. ISBN 3209005478.
- ↑ Perrey, Beate Julia: The Cambridge companion to Schumann, s. 42. Cambridge companions to music. Cambridge University Press, 2007. ISBN 0521783410. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kenny, Anthony John Patrick: Wittgenstein, s. 15. Wiley-Blackwell, 2006. ISBN 1405136553. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Chalmers, David (toim.): More Proofs that P consc.net. Viitattu 30.4.2010. ("Certain of my opponents claim to think that not-p; but it is precisely my thesis that they do not. Therefore p.")
- ↑ Chalmers, David (toim.): Proofs that p consc.net. Viitattu 30.4.2010. ("It is a model theorem that p -> p. Surely its possible that p must be true. Thus p. But it is a model theorem that p -> p. Therefore p.")
- ↑ Cathcart & Klein 2007; "A guy comes home from a business trip and finds his wife in bed, a nervous look on her face. He opens the closet to hang up his coat, and finds his best friend standing there, naked. Stunned, he says, "Lenny, what are you doing here?" Lenny shrugs and says, "Everybody's got to be someplace." In this gag, Lenny is giving a Hegelian answer to an existential question. The question is about the existential circumstances in the here-and-now, but the answer is from a grand, universal vantage point [...]"
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chalmers, David (toim.): Philosophical humor - kokoelma filosofista huumoria (englanniksi)
- Patton, Michael (toim.) Philosophical Humor - An Oxymoron? (englanniksi)