Fanodemos
| Fanodemos | |
|---|---|
| Φανόδημος | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 300-luku eaa. Ateena |
| Ammatti | historioitsija |
| Lapset | Diyllos |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Fanodemos (m.kreik. Φανόδημος, Fanodēmos, lat. Phanodemus; 300-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen atthidografi eli Attikan historiasta kirjoittanut, joka oli kotoisin Ateenasta.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fanodemos oli historioitsija Diylloksen isä ja politiikassa Lykurgoksen seuraaja. Hänet mainitaan Ateenan bulen eli neuvoston jäsenenä eräässä piirtokirjoituksessa noin vuodelta 344–342 eaa., sekä useissa muissa piirtokirjoituksissa vuosilta 332/331–329/328 eaa.[1][2] Ennen kyseisten piirtokirjoitusten löytymistä Fanodemoksen kotipaikkaa ja ajoitusta ei tunnettu, ja hänen kotipaikoikseen ehdotettiin Ikosta ja Tarasta, ja ajoituksesta tiedettiin hänen teoksistaan tehtyjen lainausten perusteella varmuudella vain, että hän eli ennen ajanlaskun alkua.[3][4] Eräästä Prokloksen maininnasta on päätelty, että Theopompos olisi kirjoittanut häntä vastaan, mutta kyseinen Prokloksen tekstikohta ei todista asiaa.[3][5]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fanodemoksen mainitaan kirjoittaneen ainakin seuraavat kolme teosta; niistä on säilynyt nykyaikaan vain katkelmia:[3]
- Atthis eli Attikan historia (Ἀτθίς) – Esitys Attikan muinaishistoriasta ja legendoista. Selvästi Fanodemoksen merkittävin teos, joka valmistui noin vuonna 330 eaa. Siitä on säilynyt 27 katkelmaa. Teos vaikuttaa olleen laaja, koska Harpokration viittaa sen yhdeksänteen kirjaan. Sitä lainaavat myös muun muassa Athenaios ja Plutarkhos. Kirjoittaja puhuu suurella innolla Attikan suuruudesta ja kunniasta. Teos vaikuttaa myös kiinnittäneen paljon huomiota uskonnollisiin asioihin.[1][3][6]
- Deloksen historia (Δηλιακά, Dēliaka) – Esitys Deloksen historiasta. Harpokration mainitsee sen Fanodemoksen teoksena. Joskus kyseisessä maininnassa nimi on ehdotettu korjattavaksi Fanodikokseksi, ja joskus taas teos on laitettu Semoksen nimiin; kummankin mainitaan kirjoittaneen samannimisen teoksen.[3][7][8][9]
- Ikoksen historia (Ἰκιακά, Ikiaka) – Esitys Ikoksen historiasta.[3][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Phanodemus Brill’s New Pauly. Brill. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Phanodemus Oxford Reference. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Smith, William: ”Phanodemus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, γαμηλία; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia 1.61.
- ↑ Proklos: Kommentaari Platonin Timaiokseen (Ad Platon. Tim., s. 30, ed. Basil.)
- ↑ Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, Λεωκόρειον; Athenaios: Deipnosofistai 3.114c, 9.392d, 10.437c, 11.465a; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Themistokles 13, Kimon 12, 19.
- ↑ Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, Ἑκάτης νῆσος.
- ↑ Smith, William: ”Phanodicus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Smith, William: ”Semus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἰκός.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Phanodemi, Demonis, Clitodemi atque Istri Atthidōn et reliquorum librorum fragmenta. Colligere instituit C. G. Lenzius; ab illo praetermissa addidit, omnia digessit, et notulas adspersit C. G. Siebelis. Leipzig: -, 1812. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
| ||||||||||||||
