Euroopan psykologiliittojen federaatio
| Euroopan psykologiliittojen federaatio | |
|---|---|
| European Federation of Psychologists' Associations (EFPA) | |
 Euroopan psykologiliittojen federaation (EFPA) logo. |
|
| Perustettu | 1981 (alkujaan nimellä European Federation of Professional Psychologists’ Associations, EFPPA)[1] |
| Perustaja | 13 kansallista psykologijärjestöä[1] |
| Tyyppi | tieteellinen ja ammatillinen yhdistys |
| Päämaja | Grasmarkt 105 / 39, B-1000 Bryssel, Belgia[2] |
| Jäsenet | noin 350 000 |
| Jäsenlehti | European Psychologist |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Euroopan psykologiliittojen federaatio[3] (lyh. EFPA; engl. European Federation of Psychologists’ Associations) on psykologien tieteellinen ja ammatillinen edunvalvontajärjestö Euroopassa. Järjestön jäseniä ovat kansalliset psykologien ammattijärjestöt, kuten Suomen Psykologiliitto.[4]
Jäsenjärjestöjensä välityksellä EFPAan kuuluu yli 350 000 eurooppalaista psykologia. Vuodesta 2013 lähtien mukana on ollut jäsenjärjestö 37 maasta (15.7.2017). Järjestön suurimmissa jäsenjärjestöissä on kymmeniätuhansia jäseniä (Italiasta 80 000, Espanjasta 56 000 ja Britanniasta 42 000) ja pienimmissä vain muutamia kymmeniä (Malta 71, San Marino 40 ja Liechtenstein 40).[4]
Järjestö on perustettu vuonna 1981. Sitä oli perustamassa 13 kansallista psykologiyhdistystä ja järjestön nimi oli aluksi European Federation of Professional Psychologists’ Associations (EFPPA). Järjestöstä kehittyi myöhemmin nykyinen EFPA[1][5], jonka pääkonttori toimii Brysselissä.[2]
EFPA julkaisee European Psychologist -lehteä ja järjestää kahden vuoden välein yleiskokouksen (tieteellinen kongressi). Järjestö jakaa erilaisia eurooppalaisia tunnustuksia menestyneille psykologeille (vuonna 2017 uran alkuvaiheen Comenius-palkinnot, Aristotele-palkinto ja Robert Roe -palkinto erinomaisesta psykologisesta panoksesta yhteiskunnalle). [6][7] EFPA on ollut luomassa muun muassa standardisoitua EuroPsy-pätevyysjärjestemää psykologien ammattipätevyyden osoittamiseksi toisessa maassa, minkä uskotaan helpottavan työskentelyä useassa maassa tai siirtymistä töihin maasta toiseen.[3] Suomen psykologiliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Tuomo Tikkanen toimi EFPAn puheenjohtajana vuosina 1999–2007.[8]
Aristotele-palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EFPA on vuodesta 1995 lähtien myöntänyt kahden vuoden välein kongressinsa yhteydessä Aristotele-palkinnon (engl. Aristotele Prize) jollekin eurooppalaiselle psykologille tämän erityisen merkittävistä ansioista psykologialle. Vuonna 2003 tunnustus myönnettiin professori Lea Pulkkiselle Suomesta. Vuonna 2017 palkinto myönnettiin tanskalaiselle, Aarhusin yliopiston psykologian laitoksella toimivalle tutkimuskeskukselle. Aristotele-palkinnon saajina ovat olleet:[9][10]
- professori Pieter Drenth, Vrije Universiteit Amsterdam (1995),[11]
- professori Paul Baltes, Max Planckin ihmisen kehityksen instituutti, Freie Universität Berlin ja Virginian yliopisto (1997),[12][13]
- professori David Magnusson, Tukholman yliopisto (1999),[14]
- professori Alan Baddeley, Yorkin yliopisto (2001),[15][16]
- professori Lea Pulkkinen, Jyväskylän yliopisto (2003),
- professori Rocio Fernandez-Ballesteros, Madridin autonominen yliopisto (2005),[17][18][19]
- professori William Yule, King’s College London (2007),[20][21]
- professori Claus Bundesen, Kööpenhaminan yliopisto (2009),[22][23]
- professori Marinus van IJzendoorn, Leidenin yliopisto (2011),[24]
- professori Niels Birbaumer, Tübingenin yliopisto ja Istituto di Ricovero e Cura a Carattere Scientifico (Venetsia) (2013),[25][26]
- professori José Maria Peiró, Valencian yliopisto (2015),[27][28] ja
- Center on Autobiographic Memory Research (CON AMORE; johtajanaan prof. Dorthe Berntsen, Aarhusin yliopisto, Tanska) (2017)[10][29][30][31][32]
- professori Naomi Ellemers, Utrechtin yliopisto, Alankomaat (2019) [33][34][35][36][37][38]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c The History and Organization of the European Federation of Psychologists’ Associations (EFPA). Reflections on the First 30 Years of EFPA (abstrakti, kokoteksti saatavilla esim. tieteellisen kirjaston tai EFPA:n jäsensivujen kautta) European Psychologist (2011), 16, pp. 90-99. https://doi.org/10.1027/1016-9040/a000085. 2011. Hogrefe Publishing ja Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA), hogrefe.com. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Arkistoitu kopioContact Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA), efpa.eu. Arkistoitu 20.1.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ a b EuroPsy-pätevyys Suomen Psykologiliitto ry, psyli.fi. Viitattu 9.2.2017.
- ↑ a b Arkistoitu kopioAbout Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA), efpa.eu. Arkistoitu 14.1.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioHistory Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA), efpa.eu. Arkistoitu 11.2.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioFact Sheet 2015 Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA), efpa.eu. Arkistoitu 11.2.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioEuropean Psychologist Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA), efpa.eu. Arkistoitu 14.1.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Tuomo Tikkanen says goodbye to EFPA, interview to the past president of EFPA 2007. Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA). Viitattu 9.2.2017.
- ↑ Aristotle Prize (Aristotele-palkinto on Euroopan 300 000 psykologin kattojärjestö EFPA:n kahden vuoden välein eurooppalaiselle psykologille erityisen merkittävistä ansioista myöntämä tunnustus) Euroopan psykologiliittojen federaatio (EFPA), efpa.eu. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Arkistoitu kopioAristotle Prize 2017 winner: CON AMORE - Center on Autobiographical Memory Research Euroopan psykologiliittojen federaatio, efpa.eu. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 13.11.2017. (englanniksi)
- ↑ CV Pieter Drenth. Curriculum Vitae. Pieter J. D. Drenth 1.9.2014.. via wordpress.com. Viitattu 18.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Biographical Information: Paul B. Baltes. June 18, 1939 – November 7, 2006 Max Planck -instituutti, mpg.de. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
- ↑ John R. Nesselroade: Paul B. Baltes (1939-2006) (artikkeli pdf-muodossa via researchgate.net) American Psychologist, 62 (7): 696. Oct. 2007. American Psychological Association (APA). Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioDavid Magnusson. Professor emeritus Tukholman yliopisto, su.se. Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Alan Baddeley. Professor University of York, york.ac.uk. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioProf. Alan Baddeley University of York, york.ac.uk. Arkistoitu 14.11.2017. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Página de docencia de la Prof. Dra. Rocío Fernández-Ballesteros (kotisivut) Universidad Autónoma de Madrid, uam.es. Viitattu 17.11.2017. (espanjaksi)
- ↑ Curriculum vitae: Rocío Fernández-Ballesteros García (pdf) Universidad Autónoma de Madrid, uam.es. Viitattu 17.11.2017. (espanjaksi)
- ↑ Brief Curriculum vitae: Rocio Fernández-Ballesteros Ph.D. (pdf) euro.centre.org. Viitattu 17.11.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Patrick Smith, Tim Dalgleish, Sean Perrin: Festschrift for William Yule ehavioural and Cognitive Psychotherapy 33(04: 385–387). Oct. 2005. researchgate.net. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioProfessor Yule named one of UK's top 100 scientists 16.1.2014. King's College London, kcl.ac.uk. Arkistoitu 30.1.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Claus Bundesen. University of Copenhagen, Copenhagen. Cognitive Psychology researchgate.net. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Claus Bundesen psy.ku.dk. Viitattu 9.2.2017. (tanskaksi)
- ↑ Arkistoitu kopioMarinus van IJzendoorn. Professor of Child and Family Studies universiteitleiden.nl. Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Curriculum Vitae Prof. Dr. Niels Birbaumer (pdf) Nationale Akademie der Wissenschaften Leopoldina, leopoldina.org. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioNiels Birbaumer, PhD. Senior Research Fellow, Team The Wyss Center, Campus Biotech, Geneva, Switzerland; wysscenter.ch. Arkistoitu 3.2.2017. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ José María Peiró Silla Curruculum Vitae esdocs.com. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ José M. Peiró uv.es. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioCenter on Autobiographical Memory Research (CON AMORE) dg.dk. Arkistoitu 13.11.2017. Viitattu 13.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Victoria Touveneau: Vores minder spiller langt større rolle end tidligere antaget 17.5.2017. sciencereport.dk. Viitattu 13.11.2017. (tanskaksi)
- ↑ Kasper Jørgensen: Arkistoitu kopioStatus på reminiscensterapi 21.3.2017. videnscenterfordemens.dk. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 13.11.2017. (tanskaksi)
- ↑ Arkistoitu kopioDorthe Berntsen. Centerleder, professor (CV (osa)) Aarhusin yliopisto, au.dk. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 22.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioAristotle Prize 2019 winner: Prof. Naomi Ellemers (University Utrecht-Netherlands) 13.5.2019. Euroopan psykologiliittojen federaatio, efpa.eu. Arkistoitu 6.8.2020. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioNaomi Ellemers De Koninklijke Nederlandse Akademie van Wetenschappen (KNAW), knaw.nl. Arkistoitu 17.1.2021. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioProf. N. (Naomi) Ellemers The Dutch Research Council (NWO), nwo.nl. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Professor Naomi Ellemers FBA thebritishacademy.ac.uk. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Naomi Ellemers brings science and practice together 20.12.2019. Utrechtin yliopisto, uu.nl. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Prof.dr. Naomi Ellemers naomi-ellemers.nl. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- European Psychologist (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (hogrefe.com)
| ||||||||||
