Euparkeria
| Eupakeria | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Eupakeria capensis Broom, 1913 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Euparkeria oli pieni ja ketterä matelija, joka eli triaskaudella 245–234 miljoonaa vuotta sitten valoisissa metsissä. Se oli noin 50 cm pitkä. Euparkerialla oli hoikka ruumis, pitkä häntä ja pieni kallo, jossa oli pieniä, teräviä hampaita. Niillä se söi hyönteisiä ja muita selkärangattomia.
Sisällysluettelo |
Puolustautuminen [muokkaa]
Euparkeria kehittyi pian permikauden joukkotuhon jälkeen. Se oli hyvin pieni ja sopeutui pian maailmaan. Pienessä koossa oli haittapuolia: näin pienellä eläimellä oli niin onia vihollisia, että sillä täytyi olla jonkinlaisia puolustautumiskeinoja. Euparkerialla oli lihaksikkaat takaraajat. Se pystyi nousemaan kahdelle jalalle ja juosta vihollista pakoon hurjaa vauhtia. Lisäksi sillä oli kaksi hyvin terävää kynttä, joilla se kynsi vastustajaa.
Löytäminen [muokkaa]
Enismmäiset euparkerian fossiilit löydettiin Afrikasta vuonna 1913. Parempia fossiileja löydettiin myöhemmin, vuonna 1924. Fossiileiden perusteella on päätelty, että euparkerialla oli erinomaiset haju- ja näköaistit. Euparkeria tarvitsi sellaisia ominaisuuksia pienten selkärangattomien pyydystämiseen.
Euparkeria ja dinosaurukset [muokkaa]
Euparkeria kuului arkosaureihin eli ”valtiasliskoihin”. Se oli niiden primitiivisimpiä edustajia, sillä ensimmäiset arkosaurit kehittyivät permikaudella 300–250 miljoonaa vuotta sitten. Euparkeria oli siis sukua esimerkiksi krokotiileille, lentoliskoille ja dinosauruksille. Ei tiedetä, polveutuvatko dinosaurukset suoraan euparkeriasta. Ensimmäisiä tunnettuja dinosauruksia olivat esimerkiksi eoraptor, herrerasaurus ja Madagaskarilta löydetty tuntematon sauropodi. Näitä kolmea ja euparkeriaa erottaa kuitenkin 10 miljoonan vuoden kuilu, jolta ei tunneta lainkaan matelijoita. Oliko euparkeria dinosaurusten esi-isä, on vielä epäselvää.
Lähteet [muokkaa]
- Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 181. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.
Sivulta puuttuu