Etridiatsoli
| Etridiatsoli | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 5-etoksi-3-(trikloorimetyyli)-1,2,4-tiadiatsoli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCOC1=NC(=NS1)C(Cl)(Cl)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C5H5SN2Cl3O |
| Moolimassa | 247,53 g/mol |
| Sulamispiste | 22 °C[2] |
| Kiehumispiste | 188 °C[3] |
| Tiheys | 1,497 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,113 g/l (25 °C)[4] |
Etridiatsoli (C5H5SN2Cl3O) on tiadiatsolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää maataloudessa fungisidina.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa etridiatsoli on väriltään vaaleankeltaista ja olomuodoltaan nestettä. Yhdiste liukenee niukasti veteen ja paremmin useisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin, heksaaniin, tetrakloorimetaaniin ja ksyleeniin. Etridiatsoli hydrolysoituu emäksisissä olosuhteissa.[2][4][5]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etridiatsolia valmistetaan triklooriasetamidiinihydrokloridin ja trikloorimetaanisulfenyylikloridin välisellä reaktiolla. Yksi tässä reaktiossa muodostuvan tuotteen klooriatomeista korvataan etoksiryhmällä käsittelemällä sitä emäksisissä olosuhteissa etanolilla.[2]
Etridiatsolilla on fungisidisia ominaisuuksia ja se on tehokas muun muassa Phytophthora- ja Pythium-sukujen homeita vastaan. Sitä voidaan maaperään levitettävänä valmisteena, joka on rakeita tai jauhetta. Etridiatsolia käytetään esimerkiksi puuvilla-, soijapapu-, maapähkinä-, avokado-, sitrushedelmä- ja koristekasviviljelmillä sekä nurmilla esimerkiksi golfkentillä.[2][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Etridiazole – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 18.5.2016.
- ↑ a b c d e Franz Müller, Peter Ackermann & Paul Margot: Fungicides, Agricultural, 2. Individual Fungicides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. viitattu 18.5.2016
- ↑ Physical properties: Etridiazole NLM Viitattu 18.5.2016
- ↑ a b c S. Gangolli: The Dictionary of Substances and Their Effects: E-J, s. 254. RSC Publishing, 1999. ISBN 978-0854048236. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2016). (englanniksi)
- ↑ a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Pesticides and Agricultural Chemicals, s. 380. William Andrew, 2014. ISBN 978-1455731480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2016). (englanniksi)