Etelänliito-orava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelänliito-orava
Southern Flying Squirrel-27527-1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Sciurinae [2]
Tribus: Pteromyini [2]
Suku: Glaucomys
Laji: volans
Kaksiosainen nimi
Glaucomys volans
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Etelänliito-oravan levinneisyys
Etelänliito-oravan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Etelänliito-orava Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänliito-orava Commonsissa

Etelänliito-orava eli assapan (Glaucomys volans) on oravien heimoon kuuluva jyrsijä ja toinen kahdesta pohjoisamerikkalaisesta liito-oravalajista.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tylppäkuonoisen etelänliito-oravan ruumiin pituus on noin 12 cm ja sen massa 45-100 g. Lajille tyypillinen piirre on puusta puuhun liitämisen mahdollistava takajalkoja yhdistävä ihopoimu. Lajin häntä on noin 9 cm pitkä, ja sitä peittää tiheä karva.[3]

Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji viihtyy metsissä ja pesii puunkoloihin. Ravinnoksi kelpaavat hedelmät, siemenet ja eläinperäinen ravinto. Lisääntymiskausi alkaa helmi-maaliskuussa, ja tiineys kestää 20 vuorokautta. Naaras synnyttää kerralla 2-6 poikasta.[3]

Nimistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellinen sukunimi Glaucomys tarkoitaa harmaata hiirtä ja lajinimi volans lentävää.[4]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että etelänliito-oravan suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "amerikanliito-orava".[5] Tätä nimeä on perinteisesti käytetty Glaucomys sabrinus -lajista, jolle taas toimikunta ehdottaa uutta nimeä "kanadanliito-orava".[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Linzey, A.V. & NatureServe (Hammerson, G.): Glaucomys volans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Glaucomys volans Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  3. a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 300-301. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  4. Joseph F. Merritt ja Ruth Anne Matinko: Guide to the mammals of Pennsylvania, s. 156. University of Pittsburgh Pre, 1987. ISBN 9780822953937. (englanniksi)
  5. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 24.11.2010.
  6. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 24.11.2010.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.