Esko Syvinki
Esko Edvard Syvinki (s. 10. joulukuuta 1943 Ruovesi) on suomalainen säveltäjä, pianisti ja harmonikansoittaja.[1][2]
Syvinki opiskeli sävellystä Aulis Sallisen ja Einojuhani Rautavaaran johdolla. Hän opiskeli myös musiikin teoriaa Jouko Tolosen luennoilla, sekä pianon- että sellonsoittoa Riitta Parikan ja Timo Hanhisen oppilaana. Hän suoritti Sibelius-Akatemiassa musiikin teorian diplomin vuonna 1974 ja sävellysdiplomin 1979. Syvinki oli vuosina 1974–1981 lehtorina Päijät-Hämeen/Lahden konservatoriossa ja siirtyi tämän jälkeen Tampereen konservatorioon. Hän toimi siellä musiikin teorian ja säveltapailun yliopettajana vuosina 1982–1995.[1] Syvingin johdolla ovat opiskelleet muiden muassa Jukka-Pekka Saraste, Paavo Kiiski, Harri Vuori, Juha Leinonen[3] ja Risto Pelli.[4] Syvinki on myös julkaissut oppimateriaaleja yhteistyössä Eero Hakkaraisen kanssa.[2]
Syvingin teosten joukossa ovat kaksi pianokonserttoa (1977, 1982), sellokonsertto (1979), harmonikkakonsertto (1984), viulukonsertto (1996) sinfonietta jousille (1976) ja sinfonia (1988).[1] Hänen teoksiaan on otettu suomalaisten orkesterien ohjelmistoihin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Otavan Musiikkitieto A–Ö, toim. Keijo Virtamo, uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava 1997 ISBN 951-1-14518-5
- ↑ a b Syvinki, Esko Kansalliskirjaston hakupalvelu, viitattu 1.1.2023
- ↑ Porilaissäveltäjä Juha Leinonen sai levyn julki merkittävältä kustantajalta, nyt ehdolla vuoden levyksi Sini Kuvaja, Satakunnan Kansa 21.1.2020, viitattu 1.1.2023
- ↑ Risto Pellin hengellinen sävelkattaus kuullaan Tammelassa Forssan Lehti 16.3.2018, viitattu 1.1.2023
- ↑ Merikanto on kauden suosituin konserttosäveltäjä Seppo Heikinheimo, Helsingin Sanomat 3.10.1993, viitattu 1.1.2023