Erakkotinami
| Erakkotinami | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Tinamus solitarius (Vieillot, 1819) |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Erakkotinami Wikispeciesissä |
Erakkotinami (Tinamus solitarius) on Etelä-Amerikassa elävä heikosti lentotaitoinen isotinamien sukuun kuuluva tinamilintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 45 cm. Molemmat sukupuolet ovat samannäköiset, väriltään harmaansiniset. Linnulla on pieni pää, kapea kaula, iso pyöreänoloinen ruumis ja lyhyet siivet. Se on lähes pyrstötön.
Levinneisyys [muokkaa]
Lintua tavataan itä-Brasiliassa, kaakkois-Paraguayssa ja koillis-Argentiinassa.
Elinympäristö [muokkaa]
Lintu viihtyy sademetsien aluskasvillisuuden seassa. Erakkotinami on paikkalintu.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on vuorattu ruohoilla ja korsilla, sijaiten metsänpohjalla. Puolisot rakentavat pesän yhdessä. Koiras hautoo munat. Mikäli koiras on ravinnonhaussa, se peittää ennen lähtöään munat kuivilla lehdillä.
Ravinto [muokkaa]
Erakkotinami syö enimmäkseen kasveja, hedelmiä ja siemeniä, sekä ajoittain hyönteisiä.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Tinamus solitarius IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995.
