Endurance

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Endurance

Endurance oli brittiläisen tutkimusmatkailija Ernest Shackletonin höyrykonein varustettu parkkilaiva.

Suunnittelu ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endurance rakennettiin Norjassa, Sandefjordissa kuuluisan arktisten alueiden laivanrakentajan Christensenin telakalla Framnæs Mekaniske Værksted. Aluksen suunnitteli Ole Aandrerad Larsson. Aluksen mitat olivat pituus 43,9 m, leveys 7,6 m, paino 350 tonnia, nopeus höyrykoneella 10,2 solmua. Aluksen rakennustöistä vastasi Christian Jacobsen. Alus valmistui 17. joulukuuta, 1912. Rakenteissa käytettiin mäntyä, tammea sekä erittäin kovaa trooppista puulajia "greenheartia", jonka tuli kestää antarktisen alueen rasitukset.

Aluksen kapteeniksi valittiin kokenut merenkävijä, merikapteeni Frank Worsley.

Viimeinen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endurancen matka Etelä-Georgiasta merkittynä punaisella.
Endurance uppoamassa marraskuussa 1915. Kuvassa laivalla mukana ollut koiravaljakko.[1]

Shackletonin Trans-Antarctic Expedition lähti matkaan Endurancella Englannista vuonna 1914. Matkalla Etelämantereelle Endurance pysähtyi Madeiralla täydentämään muonavarastoja sekä uudelleen Buenos Airesissa, jossa laivaan otettiin muun muassa 69[1] kanadalaista rekikoiraa. Myös Shackleton liittyi retkikuntaan Buenos Airesissa. Brasiliasta laiva suuntasi Etelä-Georgian saarelle, joka oli tuohon aikaan portti Antarktisille alueille. Myös täällä laivan varastoja täydennettiin.

Etelä-Georgiasta retkikunta suuntasi Endurancella kohti etelää ja Weddellinmerta, josta retkikunnan oli tarkoitus aloittaa vaellus Antarktiksen yli Etelänavan kautta Rossinmerelle. Ankarien jääolojen johdosta alus kuitenkin jumiutui jäihin 18.1.1915 ja pysyi kiinni juuttuneena aina 22.11.1915 saakka, jolloin jäiden musertava voima sai lopulta aluksen rungon murskautumaan ja vajoamaan Weddellinmeren syvyyksiin. Aluksella ei ollut radiolähetintä[1].

Aluksen miehistö oli tuolloin kuitenkin jo pelastunut ympäröiville jäälautoille, ja pääsi lopulta rantautumaan pelastusveneillä Elefanttisaarelle, josta lähetettiin uusi pienempi retkikunta hakemaan apua Etelä-Georgiasta. Lopulta koko Endurancen miehistö saatiin pelastetuksi saarelta ilman ainuttakaan kuolonuhria. Muutama miehistön jäsen kaatui myöhemmin ensimmäisessä maailmansodassa.[1]

Yksi Endurancen pelastusveneistä, nimeltään James Caird on museoituna Dulwich Collegessa, Shackletonin vanhassa koulussa Lontoossa. James Cairdilla Shackleton kumppaneineen purjehti Elefanttisaarelta Etelä-Georgiaan hakemaan apua jo kadonneeksi julistetulle retkikunnalleen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lansing, Alfred: Kestävyys: Shackletonin uskomaton matka Etelämantereelle. (Endurance: Shackleton's incredible voyage, 1959.) Suomentanut Panu Pekkanen. 2. painos (1. painos 1959). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1513-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Endurance.
  1. a b c d Lauri Seppälä, Tutkimusretki, josta tuli jäinen painajainen, Helsingin Sanomat 3.5.2011, sivu D 2