Eino Lehtinen (sotaveteraani)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo yhdestä Suomen vanhimmista asukkaista. Muita samannimisiä henkilöitä luetellaan täsmennyssivulla.

Eino Arvid Lehtinen(10. huhtikuuta 190029. tammikuuta 2007) syntyi Ylistarossa 9-lapsisen perheen kuopukseksi ja oli yksi Suomen vanhimmista asukkaista sekä viimeisiä sisällissodan veteraaneja.[1]

Eino Lehtinen osallistui valkoisten puolella sisällissotaan suojeluskunnan sotamiehenä. Hänen isoveljensä Iisakki kaatui Vilppulan rintamalla.

Eino Lehtinen aloitti koulunsa yksityisopetuksessa Kainaston kansakoulun opettaja Maija Aaltosen oppilaana vuonna 1917. Koulusta hän valmistui aikanaan huippuoppilaana.

Eino Lehtinen avioitui vuonna 1926 sairaanhoitaja Aino Saarimaan kanssa. He saivat seitsemän lasta, joista kaksi oli poikia ja viisi tyttöjä. Avioliitto kesti Aila-vaimon kuolemaan vuonna 1986 asti.[1]

Vuonna 1924 Lehtinen valmistui opettajaksi Rauman seminaarista ja toimi tässä ammatissa, kunnes jäi eläkkeelle 1961.

Johtajaopettajana eri puolilla Suomea lähes neljäkymmentä vuotta työskennellyt Eino Lehtinen oli myös ahkera runojen kirjoittaja sekä taitava kädentöiden harrastaja. Suurin osa hänen kirjallisista teoksistaan on jäänyt pöytälaatikkoon jälkipolvien myöhemmin ihailtavaksi, mutta esim. hänen runoteoksensa "Haaksi kantaa yli kuohujen" julkaistiin v.1974. Lisäksi hän on kirjoittanut laajan sukuhistoriikin kantaisä Jaakko Ilkasta nykypäivään. Historiikki julkaistiin v. 1995 Eino Lehtisen täyttäessä 95 vuotta. Kädentöistä Lehtisen taidonosoituksia olivat mm. yli kymmenen käsin solmittua suurta villaryijyä, sekä lukuisat ristipisto- ja kirjontatyöt, kuten suuri määrä erilaisia koristetyynyjä.

Lehtinen oli seurakunnan tehtävissä aktiivisesti mukana. Hän kävi vielä 103-vuotiaana kirkossa omin avuin. Hän myös nuoresta pitäen harrasti paljon musiikkia ja kirjallisuutta. Lehtinen olikin kiinnostunut jo rippikouluajoilta laulamaan kirkkokuoroissa. Harrastus jatkui sitemmin n.80 vuoden ajan useissa kuoroissa laulajana, kuoronjohtajana ja kahden kuoron perustajana. Lehtinen oli mukana myös oman kotikuntansa Raision Koraalikuorossa.[2] Tämän lisäksi hän toimi mm. säestäjänä ja kanttorien sijaisena eri seurakunnissa aina kun tarvetta oli.

Iän karttuessa Lehtinen oli myös Ylistaron sotaveteraanien kunniajäsen.

Eino Lehtinen kuoli Raisiossa 106 vuoden ikäisenä. Lehtisen ja Lennart Rönnbackin kuoltua Suomessa oli enää kaksi sisällissodassa taistellutta veteraania elossa: toinen heistä Aarne Arvonen (1897–2009, kuollessaan Suomen vanhin asukas).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Einon tie halki vuosisadan 2005. Turun Sanomat. Viitattu 22.2.2014.
  2. Eino Lehtinen 105 vuotta (Rannikkoseudun arkisto 8.4.2005) archive.is. Viitattu 22.2.2014.