Ehto
Ehto on oikeustieteessä oikeustoimeen liittyvä määräys, jonka mukaan ratkaistaan oikeustoimen toteuttamistapa ja toteuttaminen tulevaisuudessa tapahtuvan seikan perusteella. Kaikkiin oikeustoimiin ehtoja ei voida asettaa. Tällaisia ovat esimerkiksi avioliitto, adoptio ja vekseli.[1]
Lykkäävä eli suspensiivinen ehto tarkoittaa, että oikeusvaikutus alkaa ehdon täyttymishetkestä. Purkava eli resolutiivinen ehto merkitsee oikeusvaikutuksen lakkaamista ehdon täyttyessä. Teonvarainen eli potestatiivinen ehto on sellainen, että sen täyttyminen riippuu henkilön toimista tai niiden tekemättä jättämisestä. Tapahtumanvarainen eli kasuaalinen ehto täyttyy tai on täyttymättä asianosaisten tahdosta riippumatta.[1] Epävarsinainen ehto ei perustu asianosaisten tahtoon, vaan lain säännökseen, mutta se on yhtä lailla oikeustoimen oikeusvaikutuksen edellytyksenä.[2]
Ehdon täyttymistä odotellessa vallitsee väliaika, jolloin ei tiedetä täyttyykö ehto vai raukeaako se. Väliaikanakin ehdollinen oikeustoimi merkitsee sitä, että ehdon täyttyessä etua saavalla henkilöllä on odotusoikeus, jota muut eivät saa loukata.[1] Joskus tietyt ehdot ovat kiellettyjä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
- ↑ Encyclopædia iuridica Fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 90