Oikeustoimi
Sivulta puuttuu
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kerrottava mikä osuus on suomalaista käytäntöä ja mikä yleisempää oikeuskäytäntöä |
Oikeustoimi on tahdonilmaisu, jolla perustetaan, muutetaan tai kumotaan oikeussuhde. Tyypillisiä oikeustoimia ovat esimerkiksi lahjan antaminen ja sopimuksen tekeminen.
Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (ns. oikeustoimilaki, 228/1929) on säädetty oikeustoimista ja niiden oikeusvaikutuksista, joista esimerkkinä mainittakoon lain 1 §:n mukainen tarjous—vastaus-mekanismi ja siitä seuraava sopimuksen syntyminen.
Oikeustoimiin liittyy tahto ja tahdon ilmaiseminen. Tahdolla tarkoittaa halua tulla sidotuksi siten kuin tahdonilmaisussa on mainittu. Tahdonilmaisun on kohdistuttava toiseen henkilöön ja sen tarkoituksena on tulla tämän tietoon. Mikäli ehdot toteutuvat, pidetään tahdonilmaisua pätevänä oikeustoimena. Tahdonilmaisut ovat molempia osapuolia sitovia mikäli ne on tehty ilman varaumia ja vilpittömässä mielessä.
Oikeustoimet voivat olla valtuutetun tekemiä, jolloin oikeustoimi sitoo kuitenkin valtuutuksen antajaa (päämiestä) suoraan. Oikeustoimet voivat olla yksipuolisia, kaksipuolisia tai tehtyjä kolmannen hyväksi. Yksipuolinen oikeustoimi on esimerkiksi testamentti. Tyypillisiä kaksipuolisia oikeustoimia ovat sopimus ja avioliitto. Henkivakuutus on esimerkki kolmannen hyväksi tehdystä oikeustoimesta.
[muokkaa] Oikeustoimen pätemättömyys
Oikeustoimen pätemättömyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa tehdyllä oikeustoimella ei ole sisältönsä mukaisia oikeusvaikutuksia syntymisessään, sisällyksessään tai muodossaan olevan virheen vuoksi. Oikeustoimen osapuolille ei siten muodostu velvollisuutta menetellä oikeustoimen edellyttämällä tavalla. Pätemättömyyden perusteista säädetään oikeustoimilain 3 luvussa. Säännökset pohjautuvat tahdonmuodostuksen virheisiin. Perusteita oikeustoimen pätemättömyydestä ovat törkeä tai lievä pakko (OikTL 28§ ja 29§), kiskominen (OikTL 31§), petollinen viettely (OikTL 30§), valeasiakirja (OikTL 34§), ilmaisuerehdys (OikTl 32§ 1 mom.), välitysvirhe (OikTL 32§: 2 mom.) juoksevan sitoumuksen ja kuitin joutuminen pois oikealta omistajaltaan (OikTL 35§) sekä kunnianvastainen ja arvoton menettely (OikTL 33§) sekä oikeustoimikelpoisuuden puute.[1]
Pätemättömyyden oikeusvaikutukset tulevat tavallisesti voimaan vain mikäli oikeustoimen osapuoli vetoaa pätemättömyysperusteeseen. Toisaalta esimerkiksi alaikäisen tai holhottavan oikeustoimikelpoisuuden puute otetaan huomioon viran puolesta mikäli henkilö on tehnyt oikeustoimen, johon hänellä ei ollut kelpoisuutta. Mitättömyydeksi eli itsestään vaikuttavaksi pätemättömyydeksi kutsutaan tilannetta, jossa ei tarvita erityistä toimenpidettä pätemättömyyden voimaan saattamiseksi. Tällöin tuomioistuimen tulee ottaa pätemättömyys huomioon viran puolesta [1]
Pätemättömyyssäännöksiä sovellettaessa oikeustointa pidetään kokonaan pätemättömänä. Jos sen sijaan sovitellaan oikeustoimen kohtuuttomia ehtoja, oikeustoimi jää päteväksi niiltä osin kuin sisältöä pidetään kohtuullisena. Sovittelua puoltaa muun muassa se, että siten voidaan ottaa huomioon sopimuksen synnyn jälkeen muuttuneet olosuhteet.[1]
Oikeustoimen pätemättömyys aiheuttaa menettelyn, että osapuolten on palautettava oikeustoimen nojalla saamansa suoritukset. Mikäli oikeustoimi todetaan mitättömäksi lain tai hyvän tavan vastaisena, sovelletaan puuttumattomuusperiaatetta, jolloin suorituksen tekemistä tai tehdyn suorituksen palauttamista ei voi vaatia. Jos palautettavan suorituksen palauttaminen ei ole mahdollista, on suorituksen arvo korvattava rahalla vastapuolelle.[1]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d Encyclopædia iuridica Fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 545–547.
