Eero E. Toivonen
Eero Ensio Toivonen (4. elokuuta 1903 Eura – 23. heinäkuuta 1983 Porvoo)[1] oli suomalainen opettaja, maanviljelijä ja koulun- ja järjestöjohtaja, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[2]
Toivosen vanhemmat olivat opettaja Kaarlo Vihtori Toivonen ja Elina Josefina Lukkala ja puoliso vuodesta 1934 agronomi Salli Rakel Vainio. Toivonen tuli ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta vuonna 1923 ja valmistui agronomiksi vuonna 1929. Hän oli valmistuttuaan Pienviljelijäin Keskusliiton karjatalouskonsulentti vuoteen 1934 asti ja siirtyi sitten Siipikarjanhoitajain Liiton sihteeriksi. Sen yhteydessä hän oli myös Siipikarjanhoitokoulun opettaja ja johtaja Hämeenlinnassa 1935–1939 ja Siipikarja-lehden päätoimittaja 1935–1942. Maanviljelijänä Pornaisissa Toivonen toimi 1945–1966. Hän oli Vientikunta Munan hallintoneuvostossa vuodesta 1947 ja toimi sen puheenjohtajana 1952–1974. Sota-aikana Hankkijan neuvontaosaston hoitajana työskennellyt Toivonen oli myöhemmin myös Hankkijan hallintoneuvoston jäsen. Hän toimi Helsingin yliopiston maatalouskauppaopin ylimääräisenä opettajana 1944–1947. Toivonen oli Pornaisten kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1946–1956 sekä vuodesta 1961 ja hänellä oli myös muita luottamustehtäviä. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1963.[2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita. Uusi Suomi, 28.7.1983, nro 200, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ a b Eero E. Toivonen Biografiasampo. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 893. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ Kuolleita. Maaseudun Tulevaisuus, 28.7.1983, nro 86, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.5.2022.
|
