Edwin Armstrong
| Edwin Armstrong | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 18. joulukuuta 1890 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 31. tammikuuta 1954 (63 vuotta) New York, New York |
| Kansallisuus |  Yhdysvallat |
| Ammatti | insinööri, keksijä |
| Puoliso | Marion Armstrong |
Edwin Armstrong (18. joulukuuta 1890 New York, New York – 31. tammikuuta 1954[1] New York) oli yhdysvaltalainen insinööri ja muun muassa FM-radion keksijä.[2]
Armstrong opiskeli sähkötekniikkaa Columbian yliopistossa.[1] Jo opiskeluaikanaan 1913 hän keksi takaisinkytkentään perustuvan vahvistinpiirin.[1] Kytkentä käytti Lee De Forestin kehittämää Audion-elektroniputkea.[1] De Forest ei ollut itse juurikaan hyödyntänyt keksintöään, sillä hän ei täysin pystynyt ymmärtämään sen toimintaa, ja ilman takaisinkytkentää sen vahvistus oli varsin heikko.[1] Kuultuaan Armstrongin saavutuksista, De Forest käskittyi omassa tutkimustyössään takaisinkytkentäpiireihin ja hankki useita patentteja alalta.[1] Vuonna 1920 hän aloitti oikeustaistelun Armstrongin patentteja vastaan.[1] Taistelu patenteista kesti 14 vuotta ja päätyi lopulta De Forestin voittoon.[1] Oikeuden päätöksestä huolimatta Armstrongia pidetään yleisesti takaisinkytkentäpiirin keksijänä.[2]
Vastoinkäymisistä huolimatta Armstrongista tuli varakas mies muiden keksintöjensä, kuten supervastaanottimen, ansiosta, jonka hän oli keksinyt palvellessaan majurina Yhdysvaltain armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana.[2] Merkittävän osan rahoistaan hän sijoitti RCA:n osakkeisiin, jolle hän oli myös myynyt useita keksintöjään.[1] Hän ei koskaan kuitenkaan siirtynyt virallisesti RCA:n työntekijäksi, vaan hän toimi Columbian yliopiston professorina muodollista yhden dollarin vuosikorvausta vastaan.[1]
FM-radio[muokkaa]
Armstrongin seuraava projekti liittyi radiovastaanoton häiriöiden poistamiseen.[2] Hän ratkaisi ongelman käyttämällä taajuusmodulaatiota (FM) yleisesti käytössä olleen amplitudimodulaation (AM) sijasta,[2] ja sai vuonna 1933 rakennettua ensimmäisen FM-radion.[1] Armstrong tarjosi tekniikkaansa RCA:lle, joka kuitenkin kieltäytyi.[1] RCA oli tehnyt suuria investointeja AM-tekniikkaan, jotka FM olisi tehnyt vanhentuneiksi.[1] Armstrong sai kuitenkin keksintönsä lisensioitua useammalle pienemmälle radiolaitevalmistajalle ja vuonna 1939 aloittivat ensimmäiset FM-radioasemat toimintansa New Yorkin ja Uuden-Englannin alueilla.[1] FM-tekniikka sai yleisöltä positiivisen vastaanoton, sillä äänenlaadultaan se päihitti AM-radioiden lisäksi myös silloiset äänilevyt.[1]
RCA vastasi anomalla FCC:ltä FM-radiolle myönnettyjen noin 50 MHz:n alueella olevien taajuuksien siirtämissä televisiokäyttöön.[1] FCC ei pelkästään kieltäytynyt, vaan antoi FM-käyttöön koko 44-50 MHz taajuuskaistan ja vaati FM-tekniikkaa käytettävän myös television äänensiirrossa.[1] Päätöksen jälkeen RCA tarjosi Armstrongille FM-patenteista miljoona dollaria, muttei osuutta myynnistä.[1] Armstrong kieltäytyi, koska piti sopimusta epäreiluna muiden lisenssinhaltijoiden kanssa tehtyihin sopimuksiin nähden.[1]
Sota-aikana FM oli yleisesti käytössä ja Armstrong antoi Yhdysvaltain armeijan käyttää tekniikka vapaasti.[1] Vuonna 1945 RCA ja muutamat muut radioyhtiöt saivat FCC:n siirtämään FM:lle varatun taajuusalueen silloisesta 44-50 MHz:stä vielä nykyisinkin käytössä olevaan 88-108 MHz:iin.[1] Virallisesti syynä olivat ionosfääriset häiriöt, mutta todellisuudessa haluttiin tehdä kaikki valmistetut FM-lähettimet ja vastaanottimet vanhentuneiksi.[1] Lisäksi FCC alensi FM-lähettimien sallittuja lähetystehoja ja kielsi linkkimastojen käytön ja velvoitti asemat siirtämään materiaalia välillään AT&T:n kaapeleita pitkin suhteettoman suurta korvausta vastaan.[1] Näiden päätösten yhteissummana FM-tekniikan kilpailukyky kärsi ja AM-asemia on säilynyt näihin päiviin asti, sen teknisestä vanhentuneisuudesta huolimatta.[1]
Armstrong sai muutettua FM-tekniikan toimimaan uudella taajuusalueella vuonna 1948.[1] Tässä vaiheessa hänen patenttinsa olivat kuitenkin jo vanhenemassa, ja hän päätti haastaa RCA:n oikeuteen, sillä se oli valmistanut FM-vastaanottimia jo kahdeksan vuoden ajan ilman valmistuslisenssiä.[1] Oikeudessa RCA:n johtohahmoihin kuuluva David Sarnoff todisti RCA:n keksineen FM-radion ilman Armstrongin avustusta.[1] Oikeustaistelu kesti pitkään ja vuonna 1953 Armstrong oli vararikon partaalla.[1] 31. tammikuuta 1954 hän puki päälleen päällystakkinsa, hattunsa, huivinsa ja käsineensä ja astui ulos 13.-kerroksessa olevan asuntonsa ikkunasta.[1] Hänen ruumiinsa löydettiin seuraavana päivänä.[1]
Armstrongin leski Marion jatkoi oikeustaistelua.[1] Hän päätyi RCA:n kanssa yli miljoonan dollarin arvoiseen sopimukseen.[1] Sen jälkeen leski onnistuneesti haastoi patenttirikkomuksista oikeuteen useita muita yrityksiä mukaan lukien CBS:n ja Sylvanian.[1] Viimeinen oikeudenkäynti päättyi vuonna 1967 Motorolan tappioon.[1]
Viitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Antique Radios: Who Invented the Superheterodyne? (englanniksi)
- Edwin Armstrong: Pioneer of the Airwaves (englanniksi)
- Radio Hall of Fame: Edwin H. Armstrong (englanniksi)
