Eastern Railway (Australia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eastern Railway
Perustiedot
Reitti  Fremantle–Perth–Northam
Avattu  nykyinen osuus 13. helmikuuta 1996
Lakkautettu  vanhat osuudet 12. helmikuuta 1966
Purettu  vanhat osuudet purettu
Tekniset tiedot
Raiteiden lkm  2
Raideleveys  1 067 mm sekä 1 435 mm
Sähköistys  ei
Nykyinen Eastern Railwayn linjaus Swanin rannikkotasangolta Avonjoen laaksoon.

Eastern Railway on rautatieosuus Länsi-Australian osavaltiossa Australiassa. Alun perin rautatien rakentaminen aloitettiin Frematlesta itään 1800-luvun lopulla. Myöhemmin 1900-luvun alussa rautatietä jatkettiin itään Perthistä; tältä ajalta on myös perua rautatiellä käytetty etäisyysmerkkien, mailimerkkien, sijoittelu.

Ensimmäinen osuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eastern Rail reserve Bellevuessa nähtynä kohti itää läheltä Bellevuen entistä rautatieasemaa. Eastern Rail reserve in Bellevue, taustalla kohoaa Greenmount.

Eastern Railwayn ensimmäinen osuus Fremantlesta Guildfordiin avattiin liikenteelle 1. maaliskuuta 1881. Linjaus on säilynyt pääosin muuttumattomana nykypäiviin saakka. Osuuden pituus on 32,2 kilometriä, ja se johtaa Frematlesta Perthissä sijaitsevien kolmen aseman (Perth North, Perth, Perth East) kautta Guildfordin, joka oli rautatien tuolloinen päätepiste. Osuudella oli yhteensä yhdeksän liikennepaikkaa.[1]

Toinen osuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen osuus rakennettiin Guildfordista itään kohti Northamia. Reitti linjattiin kolmeen otteeseen uudelleen vaikean maaston ja kasvavien junakokoonpanojen myötä.

Ensimmäinen linjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen osuuden ensimmäisen linjausvaihtoehdon rakennustyöt saatiin päätökseen ja rautatie avattiin liikenteelle 11. maaliskuuta 1884. Radan linjaus nousi Greenmountin kukkulan rinnettä ja johti Boyan, Darlingtonin, Glen Forrestin (tuolloin Smith's Mill), Mundaringin sekä Sawyers Valleyn halki ennen kuin kääntyi pohjoiseen kohti White's Millia (myöh. Mount Helena). Radan pääteasemaksi tuli Chidlow's Well, 66,34 kilometrin päässä Perthistä.[1]

Rakennustyö viivästyi huomattavasti Darlingtonin ja Glen Forrestin välillä paikassa, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä Devils' Terror, sillä Nyaania Creekin uomaa piti muuttaa.

Pian kuitenkin kävi ilmeiseksi että valittu linjaus oli epäonnistunut, sillä se oli liian jyrkkä junapainojen jatkuvasti kasvaessa, ja radalla jouduttiin käyttämään raskaita vetureita. Ratkaisuksi suunniteltiin toinen linjaus 1890-luvulla. Vanha linjaus nimettiin myöhemmin ensin Smith's Mill Branchiksi, sitten Mundaring Branchiksi ja lopulta se sai nimekseen Mundaring Loop.

Boyan ja Mount Helenan välinen henkilöliikenne lakkautettiin 24. tammikuuta 1954 ja vanha rataosuus Koongamiasta Mount Helenaan lakkautettiin 12. maaliskuuta 1965.

Rataa jatkettiin vielä Northamista Kalgoorlien kultakaivoskaupunkiin. Jatkeen nimeksi tuli Eastern Goldfields Railway.

Toinen linjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljajuna Brigadoonissa Eastern Railwaylla lähellä Bells Rapidsia.

Toinen linjaus tunnettiin myös nimellä Parkerville deviation (suom. Parkervillen poikkeama). Uusittu ratalinja johti Swan Viewin, John Forrest National Parkin, Hovean, Parkervillen ja Stonevillen kautta Mount Helenaan. Rataosuus avatiin liikenteelle 1. heinäkuuta 1896, alle kymmenen vuotta ensimmäisen linjauksen jälkeen. Rataosuuden nousut ja laskut olivat edeltäjäänsä loivempia, eikä osuudella esiintynyt edelliseltä rataosuudelta löytyviä liikenteellisiä ongelmia.

Alun perin rataosuus rakennettiin yksiraiteiseksi, ja sillä oli yksi tunneli, Swan Viewin tunneli, joka oli Länsi-Australian ainoa rautatietunneli vuoteen 1990 saakka. Liikenteen lisääntyessä uusi linjaus kaksiraiteistettiin, mutta tunnelia ei levennetty vaan uusi rinnakkaisraide kiersi vuoren ympäri. Toinen linjaus suljettiin lopulta 13. helmikuuta 1966 kolmannen linjauksen tullessa käyttöön.

Kolmas linjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikajuna Indian Pacific lähestyy Great Eastern Highwayn alikulkua Bellevuessa. Huomaa raiteiden kolmikiskoratkaisu.

1950-luvulla Western Australian Government Railways huomasi että edellinen linjaus ei ollut enää oveltuva tulevalle liikennemäärälle tai -tarpeille. Kuitenkin vasta 1960-luvulla uuden kolmannen linjauksen rakentaminen Avon Valleyn halki aloitettiin. Linjaus siirrettiin alkuperäisiä linjauksia huomattavasti pohjoisemmaksi. Radalle jouduttiin kaivamaan myös useita maaleikkauksia, joista huomattavimpia on Windmill Hill Cutting Toodyayn itäpuolella.

Rata rakennettiin käyttäen puisia ratapölkkyjä sekä kiskoja jotka painoivat 46,6 kg/m. Rataa perusparannettiin myöhemmin vaihtamalla ratapölkyt betonisiin sekä vaihtamalla kiskot 60 kg/m painoisiksi. Uudella radalla on edeltäjiään huomattavasti loivemmat nousut, ja sillä sallitaan suuremmat nopeudet.

Rataosuus on kauttaaltaan kolmikiskoraidetta, jossa samassa raidelinjassa on sisäkkäin kaksi raideleveyttä: standardilevyisen 1 435 millimetrin raiteen kiskoparin sisäpuolella on kolmas kisko, jotta radalla voidaan liikennöidä myös kapearaiteisella 1 067 mm:n raideleveydellä olevalla kalustolla. Kolmikiskoratkaisuja on käytetty myös junakohtauspaikkojen sivuraiteilla.

Rataosuus avattiin liikenteelle 13. helmikuuta 1966,[2] yhtä aikaa aiempien linjausten lakkauttamisen kanssa.

Rataosuus on edelleen käytössä, ja sitä käyttävät tavaraliikenteen lisäksi Transwa Prospector, Transwa Avonlink sekä Indian Pacific -henkilöjunat.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiset Eastern Railwayn linjaukset ovat suurelta osin edelleen nähtävillä, ja niitä käytetään pyöräily- ja retkeilypolkuina sekä hevosteinä. Yli 80 kilometriä alkuperäisestä linjauksesta on käytössä kulkuväylänä, alkaen Bellevuesta Midlandin läheltä ja päättyen Clacklineen.

Alkuperäinen Perthin ja Fremantlen välinen rataosuus on edelleen paikallisliikenteen käytössä., ja sen käyttäjiä ovat paikallisliikennettä hoitava Transperth sekä tavaraliikenne.

Railway Reserve Heritage Trail[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräilijät valmistautumassa matkaan Railway Reserve Heritage Trailia pitkin Bellevuessa.

Railway Reserve Heritage Trail on Mudsrin Shire Councilin alkuunsaattama ja eri tahojen rahoittama ja ylläpitämä perinnepolku. Vuosina 2004–2006 polku varustettiin kattavin opastein ja sitä kunnostettiin huomattavasti. Polulla järjestetään vuosittainen Trek the Trail -tapahtuma yhteistyössä Mundaring and Hills Historical Societyn, Mundaring Shire Concilin ja Mundaring Visitor Centren kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b West Australian Government Gazette. West Australian Government, 5.1.1885, 1885. (englanniksi)
  2. N. Zeplin: The Avon Valley Deviation. ARHS Bulletin, joulukuu 1967. Australian Railway Historical Society, 1967. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fred N. Affleck: On track: the making of Westrail, 1950 to 1976. Perth: Westrail, 1978. ISBN 0-7244-7560-5. (englanniksi)
  • The Kalgoorlie 1897-1971. Australian Railway Historical Society, W.A. Division. (englanniksi)
  • Ian Elliot: Mundaring a History of the Shire. , 1983. ISBN 0959277609. (englanniksi)
  • Don Finlayson: Steam around Perth. Australian Railway Historical Society, W.A. Division, 1986. (englanniksi)
  • Adrian Gunzburg: A History of WAGR Steam Locomotives. Australian Railway Historical Society, W.A. Division, 1984. ISBN 0959969039. (englanniksi)
  • Howard Quinlan, John R. Newland: Australian Railway Routes 1854-2000. , 2000. ISBN 0-909650-49-7. (englanniksi)
  • Lindsay Watson: The Railway History of Midland Junction. , 1995. ISBN 0-646-24461-2. (englanniksi)