Douglas Spalding

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Douglas Alexander Spalding (s. noin 1840 Lontoo - 1877) oli englantilainen biologi, joka oli eläinten käyttäytymisen eli etologian pioneeri.

Spalding oli työläisperheen lapsi. Hän kävi koulua työn ohessa, ja opiskeli 1862 filosofiaa ja kirjallisuutta Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa, jossa filosofi Alexander Bain salli hänen osallistua luennoille ilmaiseksi. Vuoden kuluttua hän palasi Lontooseen, ja valmistui myöhemmin lakimieheksi. Hän sairastui tuberkuloosiin ja matkusti Eurooppaan etsimään hoitoa. Avignonissa hän 1860-luvun lopulla tutustui John Stuart Milliin. Keskustelujen seurauksena Spalding kiinnostui biologiasta ja ryhtyi tekemään uraa uurtavaa siipikarjatutkimusta.

Spalding tutki erityisesti kananpoikasten leimautumista, mitä varten hän kiinnitti pienet huput vastakuoriutuneiden poikasten päähän, ja poisti huput eri aikoina. Eri-ikäiset poikaset reagoivat häneen eri tavalla, ja Spalding todisti ensimmäisenä niin sanotun sensitiivisen periodin eli herkän vaiheen, joka tarkoittaa, että mikäli poikanen ei leimaudu emoonsa kolmen ensimmäisen elinpäivänsä aikana, ei leimautumista sen jälkeen enää tapahdu. Kokeiden suorittamisen suhteen Spalding oli erittäin tarkka. Hän hautoi munat pussissa, joka oli ripustettu höyryävän kattilan yläpuolelle, ja avasi munat noin vuorokautta ennen poikasten kuoriutumista, jolloin niiden silmät eivät olleet vielä auenneet. Hän kiinnitti hyvin ohuen pussin kuminauhalla poikasen päähän. Pussi esti poikasta syömästä, mutta ruskuaisvarastonsa turvin se selvisi hengissä useita päiviä.

Spalding oli ensimmäinen, joka ymmärsi kokeiden suorittamisen tärkeyden opitun käyttäytymisen ja vaistonvaraisen käyttäytymisen erottamiseksi. Spaldingin ensimmäinen tutkielma (Brighton, 1872) herätti laajaa huomiota ja ylistystä tiedepiireissä. Psykologia eli ihmisen käyttäytymistutkimus oli myös uusi oppiala, ja psykologit hyökkäsivät Spaldingin tutkimuksia vastaan, koska Spalding arvosteli heidän hataria tutkimusmenetelmiään. Painostus oli niin ankaraa, että Spaldingin maine tahraantui, ja hänen tutkimustuloksensa hämärtyivät. Konrad Lorenz sittemmin sai kunnian tulla mainituksi etologian isänä, vaikka Spalding oli jo kymmeniä vuosia aikaisemmin tehnyt perustavanlaatuisia tutkimuksia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Birkhead, Tim 2009: Lintujen viisaus. Lintutieteen kuvitettu historia. - readme.fi, Gummerus, Jyväskylä. ISBN 978-952-220-092-1