Divetymonoksidihuijaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesimolekyyli.

Divetymonoksidihuijaus (engl. dihydrogen monoxide hoax) on huijaus[1], jolla demonstroidaan sitä, kuinka helposti puutteellinen tieteen tunteminen tai yksipuolinen analyysi voi aikaansaada vääriä pelkoja. Huijauksessa luetellaan ”divetymonoksidin” haitallisia ominaisuuksia ja vaaditaan sen käytön rajoittamista tai kieltämistä. Kyseessä on todellisuudessa veden toinen nimitys.

Huijauksen keksivät ystävykset Eric Lechner, Lars Norpchen ja Matthew Kaufman vuonna 1989, ja huijaus sai mainetta Craig Jacksonin ansiosta vuonna 1994. Laajimmalle levinnyt julkisuus syntyi kuitenkin vasta vuonna 1997, kun 14-vuotias koulupoika Nathan Zohner keräsi kannanottoja "DHMO":n täyskieltoon osana koulunsa tiedeprojektia nimellä "How Gullible Are We?"[2] (suom. "Kuinka hyväuskoisia me olemme?"). Myös Penn ja Tellerin Bullshit! -show'ssa oli jakso DHMO:sta.

Joulukuussa 2010 raportoitiin, että vastaava huijaus oli onnistunut myös Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokouksessa Cancúnissa, Meksikossa: useat kokousedustajat olivat allekirjoittaneet vetoomuksen veden kieltämisestä.[3]

Huijaus perustui siihen, että divetymonoksidi on kemiallinen nimi vedelle (käytetään myös nimitystä divetyoksidi). Vesimolekyylin kemiallinen kaava on H2O, jolloin kaksi vetyatomia liittyy happiatomiin. Etuliite di tarkoittaa kahta ja mono tarkoittaa yhtä. Kemian perusteet osaava tietää tämän kaiken ja hänen pitäisi osata tulkita, että "divetymonoksidi" tarkoittaa "kaksi vetyä, yksi happi". Vesi on amfolyytti, eli se voi toimia sekä happona että emäksenä.

Huijauksessa luetellaan pelkästään veden haitallisia ominaisuuksia, kuten eroosiota ja sen aiheuttamia kuolemia hukkumisen (veden hengittämisen) kautta. Lisäksi monoksidi-sana liitetään tavallisesti myrkkyihin, esimerkiksi häkään (hiilimonoksidi), ja se herättää helposti negatiivisen vaikutelman. Divetymonoksidin haitoista kertomisen jälkeen ihmisiltä kysytään usein mielipiteitä siihen, kuinka tätä selvästi vaarallista ainetta tulisi käsitellä.

Vuonna 2006 Louisvillessä Kentuckyssä David Karem asensi suihkulähteeseen varoituskyltin, jonka mukaan vesi sisälsi suuria pitoisuuksia vetyä.[4] Tarkoituksena oli aikaansaada assosiaatioita vetypommiin.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Craig Jacksonin alkuperäinen verkkoversio sisälsi seuraavat tiedot.[5]

Divetymonoksidi:
Vaaroista huolimatta divetymonoksidia käytetään usein:
  • teollisena liuottimena ja jäähdytysaineena.
  • ydinvoimaloissa.
  • styroksin valmistuksessa.
  • sammutusaineena.
  • erilaisissa julmissa eläinkokeissa.
  • torjunta-aineiden levityksessä. Kemikaali pysyy tuotteessa myös pesemisen jälkeen.
  • tiettyjen "roskaruokien" ja valmisruokien lisäaineena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]