Dinobutoni
| Dinobutoni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | (2-butan-2-yyli-4,6-dinitrofenyyli)propan-2-yylikarbonaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCC(C)C1=CC(=CC(=C1OC(=O)OC(C)C)[N+](=O)[O-])[N+](=O)[O-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C14H18N2O7 |
| Moolimassa | 326,304 g/mol |
| Sulamispiste | 56-57 °C[2] |
| Kiehumispiste | 103,4 °C[3] |
| Tiheys | 0,9 g/cm3[4] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Dinobutoni (C14H18N2O7) on aromaattisiin karbonaattiestereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään maataloudessa agarisidina ja fungisidina.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa dinobutoni on kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin sekä alifaattisiin ja aromaattisiin hiilivetyihin, esimerkiksi bentseeniin. Yhdiste hydrolysoituu dinosebiksi.[4][3][5] Dinobutoni voi vaikuttaa aineenvaihduntaan sitä kiihdyttävästi, mikä aiheuttaa kuumeilua. Se voi myös olla myrkyllistä maksalle ja munuaisille ja vahingoittaa keskushermostoa[3].
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dinobutonia voidaan valmistaa dinosebin tai sen alkalimetallisuolan ja isopropyyliklooriformiaatin välisellä reaktiolla.[4][5] Dinobutoni tuli markkinoille 1960-luvulla ja sitä on käytetty erityisesti Yhdysvalloissa vihannespunkkien torjuntaan sekä homeenestoaineena omena-, päärynä-, puuvilla- ja vihannesviljelmillä. Se levitetään joko kostutettavana jauheena tai emulsiona.[4][5][6] Euroopan unionin alueella dinobutonin käyttö kiellettiin vuonna 2002[7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dinobuton – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 29.8.2017.
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 556. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c S. Gangolli: The Dictionary of Substances and Their Effects: E-J, s. 689-690. RSC Publishing, 1999. ISBN 978-0854048236. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.8.2017). (englanniksi)
- ↑ a b c d Franz Müller, Peter Ackermann & Paul Margot: Fungicides, Agricultural, 2. Individual Fungicides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. viitattu 29.8.2017
- ↑ a b c Franz Müller, Hans Peter Streibert & Saleem Farooq: Acaricides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 29.8.2017
- ↑ Douglas M. Considine: Foods and Food Production Encyclopedia, s. 576. Springer, 1982. ISBN 978-1-4684-8513-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2017). (englanniksi)
- ↑ Komission asetus (EY) N:o 2076/2002, annettu 20 päivänä marraskuuta 2002, neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan pidentämisestä ja eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä kyseisen direktiivin liitteeseen I sekä näitä aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) Euroopan komissio. Viitattu 29.8.2017.