Deoksinojirimysiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Deoksinojirimysiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi (2R,3R,4R,5S)-2-(hydroksimetyyli)piperidiini-3,4,5-trioli
CAS-numero 19130-96-2
PubChem CID 29435
SMILES C1C(C(C(C(N1)CO)O)O)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H13NO4
Moolimassa 163,174 g/mol
Sulamispiste 195 °C [2]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Deoksinojirimysiini eli 1-deoksinojirimysiini tai duvoglustaatti (C6H13NO4) on aminosokereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä esiintyy monissa eliöissä ja sitä ja sen johdannaisia tutkitaan verensokeritasoa alentavina lääkkeinä.

Esiintyminen luonnossa ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deoksinojirimysiini eristettiin ensimmäisen kerran mulpereihin kuuluvasta lajista Morus bombycis. Tämän jälkeen sitä on löydetty myös muista mulperien suvun lajeista ja eräistä muistakin kasveista sekä eräiden Bacillus- ja Streptomyces-sukujen bakteerien tuottamina. Deoksinojirimysiini ja sen johdannaiset estävät disakkaridaaseja esimerkiksi sakkaraasia. Täten esimerkiksi sakkaroosin pilkkoutuminen ja imeytyminen elimistössä heikkenee.[3][4][5][6] Tätä voidaan mahdollisesti käyttää diabeteksen hoidossa ja eräät deoksinojirimysiinin johdannaiset kuten miglitoli ja emiglitaatti ovat markkinoilla[7]. Mulperien lehdistä valmistettua teetä markkinoidaan terveysvaikutteisena, mutta deoksinojirimysiinin pitoisuus ei ole siinä riittävän korkealla tasolla, jotta se olisi tehokasta[5]. Yhdisteellä on myös HIV:tä vastustavia ominaisuuksia[6]. Deoksinojirimysiini on optisesti aktiivista ja sen ominaiskiertokyky vesiliuoksessa on +47.[2]

Deoksinojirimysiinin tuotanto perustuu eristämiseen mulpereiden lehdistä, mutta bioteknillisiä tuotantomenetelmiä kehitetään.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Duvoglustat – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 15.5.2018. (englanniksi)
  2. a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 491–492. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. Atta-ur-Rahman: Bioactive Natural Products, s. 178–179. Elsevier, 2000. ISBN 9780444505880. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.5.2018). (englanniksi)
  4. Philippe Compain, Olivier R. Martin: Iminosugars, s. 272–274. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 9780470517444. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.5.2018). (englanniksi)
  5. a b Chaluntorn Vichasilp, Kiyotaka Nakagawa, Phumon Sookwong, Ohki Higuchi, Somchai Luemunkong & Teruo Miyazawa: Development of high 1-deoxynojirimycin (DNJ) content mulberry tea and use of response surface methodology to optimize tea-making conditions for highest DNJ extraction. LWT - Food Science and Technology, 2012, 45. vsk, nro 2, s. 226–232. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.5.2018. (englanniksi)
  6. a b c Shinji Onose, Ryoichi Ikeda, Kiyotaka Nakagawa, Toshiyuki Kimura, Kenji Yamagishi, Ohki Higuchi &, Teruo Miyazawa: Production of the α-glycosidase inhibitor 1-deoxynojirimycin from Bacillus species. Food Chemistry, 2013, 138. vsk, nro 1, s. 516–523. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.5.2018. (englanniksi)
  7. Hilmar Bischoff: Oral Antidiabetic Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 15.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]