Delila (nimi)
| Delila | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | Deliila, Liila, Lilla, Tella [1][2] |
| Vastineita eri kielissä | Dalila, Delilah [3][4] |
| Nimen alkuperä | raamatullinen nimi |
Delila on Vanhasta testamentista tunnettu naisen etunimi.[5] Sen alkuperästä ei ole varmaa tietoa.[4] Nimen pohjaksi on esitetty muun muassa heprean sanoja ’hento, herkkä’ ja ’riutuva, kaihoisa’.[2] Toisen tulkinnan mukaan nimi tulisi arabiasta ja merkitsisi ’keimailevaa’ tai ’viettelijätärtä’. Raamatun kertomuksessa Delila on kaunis ja kavala nainen, joka pettää häneen rakastuneen Simsonin.[5][6]
Suomessa Delila-nimi ei ole koskaan ollut almanakassa, mutta sitä on silti käytetty jonkin verran.[7] Digi- ja väestötietoviraston etunimitilastoon on vuoteen 2023 mennessä kirjattu noin 150 tämännimistä naista, joista suurin osa on syntynyt 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alkupuoliskolla.[8] Laulaja Tom Jonesin suosittu kappale ”Delilah” (1968) on myöhemmin saattanut vaikuttaa nimenvalinnan taustalla. Laulusta on tehty myös suomenkielinen, Tapani Kansan esittämä tulkinta.[3][9][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seppo, Raivo: Eesti nimeraamat, s. 35. Tallinn: Olion, 1994. ISBN 5-460-00164-1. (viroksi)
- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 61. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ a b Dunkling, Leslie & Gosling, William: Everyman’s Dictionary of First Names, s. 64. Second edition. London: Dent, 1987. ISBN 0-460-12545-1. (englanniksi)
- ↑ a b Hanks, Patrick & Hodges, Flavia: A Dictionary of First Names, s. 81. Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 0-19-211651-7. (englanniksi)
- ↑ a b Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 71. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 310–311. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
- ↑ Kiviniemi, Eero: Rakkaan lapsen monet nimet. Suomalaisten etunimet ja nimenvalinta, s. 149. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2797-2.
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Delila”) 27.2.2023. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 28.2.2023.
- ↑ Saarikalle, Anne & Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, s. 70. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7143-2.
- ↑ Kiviniemi 1982 s. 147.