Dan Jansen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.JPG) Dan Jansen | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten pikaluistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lillehammer 1994 | 1 000 metriä | |
| Sprintti-MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
West Allis 1988 | sprinttiluistelu | |
| Kultaa |
Calgary 1994 | sprinttiluistelu | |
 Hopeaa |
Karuizawa 1986 | sprinttiluistelu | |
| Hopeaa |
Oslo 1992 | sprinttiluistelu | |
 Pronssia |
Heerenveen 1985 | sprinttiluistelu | |
Daniel E. (Dan) Jansen (s. 17. kesäkuuta 1965 West Allis, Wisconsin) on yhdysvaltalainen, sprinttimatkoille erikoistunut pikaluistelun olympiavoittaja. Hän voitti kultaa kahdeksannessa, viimeisessä olympiakilpailussaan epäonnistuttuaan monesti aiemmin suosikkiasemassa ollessaan.
Dan Jansen aloitti siskonsa Janen inspiroimana pikaluistelun nuorena Wisconsinissa. Hän rikkoi 16-vuotiaana nuorten maailmanennätyksen 500 metrillä ja osallistui pari vuotta myöhemmin ensimmäisiin olympialaisiinsa Sarajevossa, joissa hän sijoittui 500 metrillä neljänneksi 0,16 sekunnin päähän pronssimitalista sekä 1 000 metrillä 16:nneksi[1].
Calgaryssä 1988 Jansen oli suurimpia ennakkosuosikkeja sprinttimatkoille, sillä hän oli voittanut sprinttiluistelun maailmanmestaruuden vain viikkoa aiemmin. Kilpailupäivänä hän sai puhelimitse tiedon, että hänen Jane-siskonsa oli kuolemaisillaan leukemiaan. Alle kolme tuntia puhelun jälkeen sisar kuoli. Dan Jansen sai tiedon kuolemasta ja viisi tuntia myöhemmin hän starttasi 500 metrin kilpailuun mutta kaatui ensimmäisessä kaarteessa. Neljä päivää myöhemmin myös 1 000 metrin kilpailu päättyi Jansenin osalta kaatumiseen.[2]
Vuoden 1992 talviolympialaisiin Albertvillessä Jansen lähti jälleen yhtenä suosikeista[1] tehtyään vuotta aiemmin 500 metrillä uuden maailmanennätyksen. Hän jäi kuitenkin 500 metrillä neljänneksi 0,20 sekunnin päähän pronssimitalista[2] ja väsähti 1 000 metrillä voimakkaan alun jälkeen 26:nneksi[1].
Vuonna 1994 Jansen voitti toisen sprinttimaailmanmestaruutensa. Lillehammerin talvikisoissa hän horjahti pahasti 500 metrin kilpailun viimeisessä kaarteessa ja jäi kahdeksanneksi, vaikka oli viimeisten kahden vuoden aikana ollut ainoa luistelija, joka oli onnistunut alittamaan tuolla matkalla 36 sekunnin rajan[3]. Toisella matkallaan, 1 000 metrillä Jansen ei enää ollut suosikki, sillä kuusi hänen vastustajistaan oli luistellut aiemmin paremman ajan kuin hän[1]. Tämän päätösmatkansa Jansen aloitti 12 000 katsojan edessä maailmanennätysvauhtia mutta horjahti toiseksi viimeisessä kaarteessa, joutui ottamaan tukea jäästä ja oli lähellä kompastua ratamerkkiin[1]. Hän pääsi kuitenkin maaliin maailmanennätysajassa 1.12,43 ja voitti kultaa 0,29 sekuntia valkovenäläistä Igor Železovskia nopeampana[1]. Riemuitsevan yleisön tunteista kertoo Lillehammerin kisojen virallinen raportti: At the moment there were no Norwegians, Dutch, Americans or people of other nationalities among the spectators, only fans of Dan Jansen[1]. Jansen omisti mitalinsa siskolleen ja kiersi palkintojenjaon jälkeen kunniakierrosta sylissään siskonsa mukaan Janeksi ristitty 8,5 kuukauden ikäinen tyttärensä[1].
Nykyään Jansen toimii NBC:llä pikaluistelukommentaattorina. Hän on perustanut Dan Jansen Foundationin (Dan Jansen säätiö) siskonsa muistoksi. Säätiön tarkoituksena on leukemian vastainen taistelu.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Winter Olympics, 2002 Edition. Aurum Press, 2001. ISBN 1-85410-807-7.
- Dan Jansenin olympiatilastot Sports Reference LLC. Arkistoitu 8.8.2010. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dan Jansen Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)
|
1976: Peter Mueller | 1980: Eric Heiden | 1984: Gaétan Boucher | 1988: Nikolai Guljajev | 1992: Olaf Zinke | 1994: Dan Jansen | 1998: Ids Postma | 2002: Gerard van Velde | 2006: Shani Davis | 2010: Shani Davis | 2014: Stefan Groothuis | 2018: Kjeld Nuis | 2022: Thomas Krol |
| ||||||||||
