DVB-H

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dvb.jpg

DVB-H (Digital Video Broadcasting - Handheld) on digitaalisten televisiolähetysten standardi matkapuhelintyyppisiä päätelaitteita varten. Se on läheistä sukua muille digitaalisen televisiolähetyksen DVB-standardeille kuten DVB-T, DVB-C ja DVB-S mutta se toimii pienemmällä sähkönkulutuksella, nopeasti liikkuvassa ympäristössä (esimerkiksi 300 km/h liikkuvan junan kyydissä) ja se vie vähemmän radiokaistaa, koska kuvan tarkkuus on alhaisempi. DVB-H:n kuvan tarkkuus on 320x240 (vertaa DVB-T:n 720x576).

Nokia tukee voimakkaasti DVB-H-standardin käyttöä matkapuhelimissa. Yhdysvalloissa yleistymässä on kuitenkin toinen standardi (MediaFLO) ja myös DMB- ja MBMS-standardeilla on kannattajansa.

DVB Technical Module hyväksyi DVB-H-standardin helmikuussa 2004. Tekniikalla tehtiin useita kokeiluja 2000-luvun aikana. Kun hollantilainen KPN ilmoitti lopettavansa lähetyksensä kesäkuussa 2011, oli Suomi ainoa maa jossa DVB-H-mobiili-tv-verkkoa edelleen ylläpidetään.[1] Syyskuussa 2011 valtioneuvosto antoi Digitalle luvan luopua DVB-H-lähetyksistä.[2] Digita sulki DVB-H-mobiili-tv-verkon kokonaan 5.3.2012.[3]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVB-H (ETSI standardi EN 302 304) on suunniteltu DVB-T-standardin pohjalta. DVB-H:n perusteet luotiin vuoden 2000 alussa, kun joukko asiasta kiinnostuneita alkoi pohtia, olisiko DVB-T-standardissa jotain muutettavaa, kun otetaan huomioon uusien sovellusten lisääntyminen. DVB-T-standardia pidettiin erinomaisena suorituskyvyltään ja se vastasi kaupallisiin tarpeisiin mutta ei kuitenkaan tukenut täysin pienten patterikäyttöisten laitteiden mahdollisia verkkotarpeita.

DVB-H-standardissa on määritelty käytettäväksi aikaviipalointitekniikkaa (time-slicing). Aikaviipalointitekniikkaa käyttävä vastaanotin ei ole aktiivinen silloin kun se ei ota vastaan ohjelmavirtaa ja voi säästää jopa 90 prosenttia tehoa verrattuna laitteisiin, jotka ottavat vastaan jatkuvaa lähetysvirtaa. DVB-H-standardin käyttämän IP Datacastin avulla voidaan toteuttaa mm. Internet-tyyppiset sovellukset päätelaitteissa.

Liikkuvan päätelaitteen vastaanottoa parantaa myös 4K-toimintamuodon käyttäminen. 4K:ssa käytettyjen ortogonaalisten aktiivisten kantoaaltojen määrä on 3409 ja se sietää paremmin Doppler-ilmiön aiheuttamia häiriöitä kuin DVB-T:ssä yleisesti käytetty 8K.

DVB-H-standardi mahdollistaa myös paluukanavan käytön tarvittaessa. Paluukanava voidaan tarvittaessa toteuttaa jo olemassa olevien matkaviestinjärjestelmien kuten GSM:n tai UMTS:n kautta tai omana erillisenä järjestelmänään.

TV-kuvan pakkaamiseen käytetään MPEG-4-koodekkia H.264 ja äänitiedostojen kompressoinnissa AMR-WB:tä.

Suomessa käytetään H.264-standardin MPEG-4-formaattia videolle ja EAAC-formaattia äänelle.

Päivitysnopeuden ollessa 15 kuvaa/s, kaistan tarve on 200 kbit/s kun taas 15 kuvaa/s resoluutiolla 640x480 olisi kaistan tarve jo noin 800 kbit/s.

DVB-H käyttää broadcast-verkkoa, joka tarkoittaa sitä, että kaikkiin vastaanottimiin lähetetään yhdestä tai useammasta lähteestä täysin samaa signaalia. Radiotaajuuksilla riittää kaistaa niin monelle vastaanottajalle kuin solun peittoalueella vain on. Tämä on ratkaiseva ero kännykkäverkkojen GPRS- ja UMTS-tiedonsiirtoon, jossa jokainen päätelaite kuluttaa lähetyksen verran kaistaa päästä päähän.

DVB-H perustuu suurelta osin DVB-T-standardiin, mutta kuitenkin sisältää neljä olennaista peruseroa:

  • Lähetys purskeittain (time-slicing): Tällä tekniikalla on saatu virrankulutus jopa 90% vähäisemmäksi kuin antenniverkossa. Virrankulutus on tärkeässä roolissa koska mobiililaite on yleensä akun varassa.
  • 4K toimintamuoto (4096 kantoaaltoa) DVB-T:n 2K ja 8K muotojen lisäksi: Vähäisempi kantoaaltojen määrä sietää paremmin doppler-ilmiötä, eli vastaanottajan liikettä. Suurempi kantoaaltojen määrä antaa mahdollisuuden rakentaa suurempia SF-soluja (yksi taajuus, useita lähettimiä), jolloin verkon rakentaminen on edullisempaa.
  • MPE-FEC-virheenkorjaus mobiilikäyttöön: Virheenkorjaus on sovitettu mobiilikäyttöön soveltuvammaksi.
  • IP-pohjainen kuljetuskerros (IP-datacast): IP-datacast tarkoittaa sitä, että verkossa voidaan tulevaisuudessa lähettää mitä tahansa IP-liikennettä. Näin ollen esimerkiksi kuva ja ääni-formaatteja voidaan päivittää tai verkossa voidaan lähettää myös muuta tietoa, kuten oheispalvelut

DVB-H-tekniikka tukee myös siirtymistä verkkojen välillä, joten katselun pitäisi onnistua pitkänmatkan linja-autossa.

Päätelaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten päätelaitteiden joukossa on Nokia 7700 (ei julkistettu kaupallisena) ja Nokia 7710, joihin DVB-H-viritin (Streamer SU-6/SU-22) liitetään erikseen takakannen paikalle; tosin Streamer ei ollut kaupallinen tuote. Myöhemmin julkistetuissa Nseries-tuotteissa Nokia N92[4] ja Nokia N77[5] on jo integroitu viritin. Nämä olivat ainoat Suomessa vuoden 2007 lopussa saatavilla olevat DVB-H:ta tukevat laitteet. Syyskuussa 2008 julkaistu Nokia N96 sisältää myös integroidun virittimen. Dongle (Nokia SU-33W)lisälaitteen avulla myös N73, E75, N79 ja N85 ovat DVB-H vastaanottimia.

Lisäksi ainakin Hollannissa on Samsungin ja LG:n matkapuhelimet, Italiassa on käytössä mm. Garminin navigaattori sekä Itavallassa ZTE:n matkapuhelin ja tietokoneeseen mokkula.

Lisäksi Sony-Ericsson sekä Siemens ovat ilmoittaneet omien DVB-H laitteidensa suunnittelun olevan käynnissä.

Käyttöönotto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kanavanippu D

Suomessa otettiin ensimmäinen DVB-H-verkko käyttöön 1. joulukuuta 2006 Helsingissä, Oulussa ja Turussa. Vuonna 2008 verkko rakennettiin jo ulottumaan 40 %:n väestöpeittoon eli yli kaksi miljoonaa suomalaista asuu verkon näkyvyysalueella. Vähäisen laitemäärän ja käytön vuoksi tekniikasta kuitenkin vähitellen luovuttiin, Suomessa yhtenä viimeisistä. Syyskuussa 2011 valtioneuvosto antoi Digitalle luvan luopua DVB-H-lähetyksistä. Digita sulki DVB-H-mobiili-tv-verkon kokonaan 5.3.2012. [6] Kanavanippu on kuitenkin tarkoitus pitää tulevaisuudessakin mm. mobiilikäytössä DVB-T2Lite-tekniikalla.

Verkossa välitetiin seuraavat kanavat:

  • TV-kanavat: YLE TV1, YLE TV2, MTV3, Sub, The Voice
  • Kuvaradiokanavat: Iskelmä, The Voice, Radio Nova
  • Radiokanavat: YLE Radio 1, YleX

Peittoalueesta ja sisällöistä saa lisätietoja mm. www.mobiilitv.fi sivustolta.

Mobiilitelevision leviämisen estivät tiettyjen tekijänoikeusjärjestöjen vaatimukset siitä, että samaan aikaan television kautta matkapuhelimiin lähetettävistä ohjelmista pitäisi maksaa toinen maksu[7].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]