Crotale

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan ilmavoimien Crotale-ohjuksia sotilasparaatissa Pariisissa (2003)

Crotale on ranskalaisen Thomson CSF Matran valmistama joka sään lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jolla kyetään torjumaan lentokoneiden lisäksi myös matalalla lentävät merimaaliohjukset. Järjestelmästä on kaksi versiota liikkuva maalla käytettävä sekä sotalaivoille asennettava.

Alun perin Rockwell International ja ranskalainen Thomson-Houston suunnnittelivat Crotale R440 järjestelmää Etelä-Afrikalle nimellä Cactus. Ranskan asevoimien kiinnostuttua ohjusjärjestelmästä se osti sen sekä ilmavoimille että laivastolle.

Järjestelmän valvonta- ja tulenjohtotutkien toimintasäde on 20 km, ja televisioseuranta toimii 15 kilometriin asti. TV-seurannassa voidaan käyttää joko päivänvalo- tai lämpökameroita tarpeen mukaisesti. Järjestelmän avulla voidaan seurata kahdeksaa uhkaavinta maalia samanaikaisesti. Tulenjohtojärjestelmä pystyy seuraamaan yhtä hyvin leijunnassa olevaa helikopteria kuin yli 2 Machin nopedella lentävää hävittäjää. Järjestelmän omien sensorien ohella se voi hyödyntää muiden ohjusvaunujen lähettämää signaalia, optiselta maalinosoittimelta lähetettävää tietoa ja ilmatorjunnan viestiverkosta saatavaa ilmatilannekuvaa.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • R440 Crotale eli alkuperäistä ohjusjärjestelmää on toimitettu yli 330 kappaletta ja siihen joitakin tuhansia ohjuksia. Asetta on toimitettu yli viiteentoista maahan.
  • HQ-7 on Kiinan osittain kopioima järjestelmä, josta tiedetään olevan myös modernisoitu verio HQ-7A/FM-90.
  • Shahab Thaqeb on vuonna 2002 Iranin HQ-7 järjestelmän pohjalta valmistama järjestelmä. Paranneltu Ya Zahra esiteltiin 2012.
  • R460 SICA (Shahine) on Saudi-Arabialle toimitettu AMX 30 alustalle asennettu versio
  • Crotale NG on paranneltu versio, jonka ensimmäisenä tilaajana on Suomi. Muita käyttäjiä muun muassa Kreikka.
  • Crotale Mk.3 esiteltiin tammikuussa 2008.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusvoimat käyttää Crotalen uudempaa "Crotale NG"-versiota, jonka merkintä Suomen puolustusvoimissa on Ilmatorjuntaohjus 90 tai ItO 90. Vuoden 2014 aikana järjestelmä päivitettään ITO90MOD versioksi, tämä toimenpide maksaa yhteensä noin 12 miljoonaa euroa.

Crotale-ohjuksin voidaan suojata valtakunnallisesti tärkeitä kohteita tai joukkoja, ja se kykenee torjumaan lentokoneiden ja helikopterien lisäksi myös risteilyohjuksia.

Suomalainen Crotale Helsingissä

Suomi oli ensimmäinen uuden sukupolven Crotalen (NG = New Generation) ostaja. Pekka Majurin toimittaman Suomen sotavarustuskirjan mukaan yhden ohjusvaunun hinnaksi voitiin 1990-luvun puolivälissä laskea noin 50 miljoonaa markkaa (noin 8,4 milj. euroa). Osa tästä hinnasta jää kuitenkin Suomeen, sillä ajoneuvoalusta ja muutamat muut osat on tehty Suomessa. Yksittäisen ohjuksen hintaa ei ole kerrottu, mutta sama lähde kertoo sen olevan sadoissa tuhansissa markoissa (kymmeniä tuhansia euroja).

ItO 90 -järjestelmässä ohjuspatteri on asennettu suomalaiselle Sisun valmistamalle XA-181 alustalle, joka on tarkoitusta varten modifioitu versio Panssari-Sisun ensimmäisestä versiosta, XA-180:stä. Järjestelmään kuuluu myös erikoisvarusteltu SISU -maastokuorma-auto ohjuspakettien vaihtamista varten.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crotale-ohjusjärjestelmä ranskalaisen La Motte-Picquet fregatin kannella (1999)
Crotale-ohjusjärjestelmä ranskalaisen Tourville fregatin kannella (1999)
  • Liikkuva itsenäinen ilmatorjuntajärjestelmä
  • Kantama noin 10 000 m
  • Pystyulottuvuus yli 6000 m
  • Laukaisuvalmiita ohjuksia 8 kpl
  • Ohjus VT-1: nopeus 1250 m/s (3,5 machia), komento-ohjaus, tutkaherätesytytin, pituus 2,4 m, paino 75 kg, tst-latauksen paino 13 kg
  • Ammunnanhallintajärjestelmä: valvontatutka (mittausetäisyys 20 km),tulenjohtotutka (mittausetäisyys 30km) tv-kamera, lämpökamera, infrapunasieppain, ulkoinen maalinosoitus (TASP tai OMO)
  • Optinen maalinosoitin (OMO) ItO-90, joka voidaan sijoittaa vaunun lähistöllä olevaan ns. katvepaikkaan
  • Ajoneuvopaikantamislaite (Teldix-hyrräpaikannin)
  • Järjestelmän kokonaispaino 23 000 kg
  • Minimimiehistö 4 kpl (operaattori, johtaja ja 2 kuljettajaa)
  • Valmistusmaa:
    • Ammunnanhallintajärjestelmä ja ohjustorni: Thomson CSF (nyk. Thales), Ranska
    • Ohjus: USA / Ranska
    • Ajoneuvoalusta: Sisu Defence, (nyk. Patria) Suomi
    • Apujärjestelmät (sähkö, ilmastointi, lämmitys): Rauma Oceanics/Instrumentointi, Suomi
    • Optinen maalinosoitin (OMO): Suomi
    • Tuliasemapääte (TASP): Nokia, Suomi
    • Paikannuslaite: Teldix, Sveitsi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen puolustusvoimien kalustoesittely: ItO-90[1]
  • Ilmatorjuntaupseeriyhdistys [2]