Crotale

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan ilmavoimien Crotale-ohjuksia sotilasparaatissa Pariisissa (2003)

Crotale on ranskalaisvalmisteinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Suomen puolustusvoimat käyttää Crotalen uudempaa "Crotale NG"-versiota, jonka merkintä Suomen puolustusvoimissa on Ilmatorjuntaohjus 90 tai ItO 90.

Crotale-ohjuksin voidaan suojata valtakunnallisesti tärkeitä kohteita tai joukkoja, ja se kykenee torjumaan lentokoneiden ja helikopterien lisäksi myös risteilyohjuksia.

Järjestelmän valvonta- ja tulenjohtotutkien toimintasäde on 20 km, ja televisioseuranta toimii 15 kilometriin asti. TV-seurannassa voidaan käyttää joko päivänvalo- tai lämpökameroita tarpeen mukaisesti. Järjestelmän avulla voidaan seurata kahdeksaa uhkaavinta maalia samanaikaisesti. Tulenjohtojärjestelmä pystyy seuraamaan yhtä hyvin leijunnassa olevaa helikopteria kuin yli 2 Machin nopedella lentävää hävittäjää. Järjestelmän omien sensorien ohella se voi hyödyntää muiden ohjusvaunujen lähettämää signaalia, optiselta maalinosoittimelta lähetettävää tietoa ja ilmatorjunnan viestiverkosta saatavaa ilmatilannekuvaa.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen Crotale Helsingissä

Suomi oli ensimmäinen uuden sukupolven Crotalen (NG = New Generation) ostaja. Pekka Majurin toimittaman Suomen sotavarustuskirjan mukaan yhden ohjusvaunun hinnaksi voitiin 1990-luvun puolivälissä laskea noin 50 miljoonaa markkaa. Osa tästä hinnasta jää kuitenkin Suomeen, sillä ajoneuvoalusta ja muutamat muut osat on tehty Suomessa. Yksittäisen ohjuksen hintaa ei ole kerrottu, mutta sama lähde kertoo sen olevan sadoissa tuhansissa markoissa.

ItO 90 -järjestelmässä ohjuspatteri on asennettu suomalaiselle Sisun valmistamalle alustalle XA-181, joka on tarkoitusta varten modifioitu versio Panssari-Sisun ensimmäisestä versiosta, XA-180:stä. Järjestelmään kuuluu myös erikoisvarusteltu SISU -maastokuorma-auto ohjuspakettien vaihtamista varten.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crotale-ohjusjärjestelmä ranskalaisen La Motte-Picquet fregatin kannella (1999)
Crotale-ohjusjärjestelmä ranskalaisen Tourville fregatin kannella (1999)
  • Liikkuva itsenäinen ilmatorjuntajärjestelmä
  • Kantama noin 10 000 m
  • Pystyulottuvuus yli 6000 m
  • Laukaisuvalmiita ohjuksia 8 kpl
  • Ohjus VT-1: nopeus 1250 m/s (3,5 machia), komento-ohjaus, tutkaherätesytytin, pituus 2,4 m, paino 75 kg, tst-latauksen paino 13 kg
  • Ammunnanhallintajärjestelmä: valvontatutka (mittausetäisyys 20 km),tulenjohtotutka (mittausetäisyys 30km) tv-kamera, lämpökamera, infrapunasieppain, ulkoinen maalinosoitus (TASP tai OMO)
  • Optinen maalinosoitin (OMO) ItO-90, joka voidaan sijoittaa vaunun lähistöllä olevaan ns. katvepaikkaan
  • Ajoneuvopaikantamislaite (Teldix-hyrräpaikannin)
  • Järjestelmän kokonaispaino 23 000 kg
  • Minimimiehistö 4 kpl (operaattori,johtaja ja 2 kuljettajaa)
  • Valmistusmaa:
    • Ammunnanhallintajärjestelmä ja ohjustorni: Thomson CSF (nyk. Thales), Ranska
    • Ohjus: USA / Ranska
    • Ajoneuvoalusta: Sisu Defence, (nyk. Patria) Suomi
    • Apujärjestelmät (sähkö, ilmastointi, lämmitys): Rauma Oceanics/Instrumentointi, Suomi
    • Optinen maalinosoitin (OMO): Suomi
    • Tuliasemapääte (TASP): Nokia, Suomi
    • Paikannuslaite: Teldix, Sveitsi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen puolustusvoimien kalustoesittely: ItO-90[1]
  • Ilmatorjuntaupseeriyhdistys [2]