Cornell MacNeil

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Cornell MacNeil (24. syyskuuta 1922 Minneapolis, Minnesota15. heinäkuuta 2011 Charlottesville, Virginia[1]) oli yhdysvaltalainen baritoni. Hänen rooleihinsa lukeutuivat Tonio, Amonasro, Rigoletto, Germont, Nabucco ja Scarpia.[2]

MacNeil opiskeli Friedrich Schorrin johdolla Hartt College of Musicissa. Hän esiintyi aluksi Broadway-musikaaleissa; 1. maaliskuuta 1950 hän loi Philadelphiassa John Sorelin roolin. Hän esiintyi ensimmäisen kerran New York City Operassa 1953 La traviatan esityksessä ja pysyi yhtiön leivissä vuoteen 1956. San Franciscon -debyytti tapahtui vuonna 1955 Escamillon roolissa, ja Chicagossa MacNeil nähtiin 1957 Manon Lescaut’n esityksessä.[2]

MacNeil loi merkittävän uran Metropolitan-oopperassa, jossa esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 1959 Rigolettona. Samana vuonna hän debytoi Milanon La Scalassa Ernanin Carlona. Vuonna 1969 hänestä tuli American Guild of Musical Artistsin puheenjohtaja. Hän kertoi laulamiseen liittyvistä aiheista Jerome Hinesin kirjassa Great Singers on Great Singing (1982).[2]

Viimeisen kerran MacNeil esiintyi Metropolitan-oopperassa Rigolettona vuonna 1987. Häntä kuullaan useilla levytyksillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kandell, Jonathan: Cornell MacNeil, Verdi Baritone at the Met, Dies at 88 The New York Times. 17.7.2011. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  2. a b c Allmusic.com: Cornell MacNeil