Charles Brandon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jan Gossaertin maalaama Charles Brandonin muotokuva vuodelta 1516.

Charles Brandon (148422. elokuuta 1545) oli Suffolkin ensimmäinen herttua, Sir William Brandonin kolmas poika. Sir William Brandon oli Henrik VII:n lipunkantaja, joka kuoli Rikhard III:n kädestä Bosworth Fieldin taistelussa. Charles varttui Henrik VII:n hovissa ja hänestä tuli Henrik VIII:n ystävä ja suosikki. Charlesilla oli useita virkoja kuninkaallisessa hovissa ja hän niitti mainetta muun muassa Ranskan sotaretkellä 1513.

Charles Brandon tuki Henrikin avioeroa Katariina Aragonialaisesta, toisin kuin kardinaali Wolsey. Wolseyn epäsuosion myötä Charles Brandonin valta kasvoi niin suureksi, että hän toimi hovimarsalkkana Anne Boleynin kruunajaisissa.

Brandonin tyttärentytär Lady Jane Grey hallitsi Englantia yhdeksän päivää vuonna 1553.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1506 Brandon meni naimisiin Margaret Mortimerin (omaa sukua Neville) kanssa. Lapseton avioliitto mitätöitiin vuonna 1507. Vuoden 1508 paikkeilla hän nai Anne Brownen (k. 1511), Sir Anthony Brownen (Standard Bearer of England 1485) tyttären. Liitosta syntyi kaksi lasta.

Tammikuun 1515 lopulla Henrik VIII lähetti Charlesin Ranskaan hakemaan Maria Tudorin, Ranskan kuninkaan Ludvig XII:n lesken ja Henrik VIII:n sisaren takaisin Englantiin. Marian avioliitto oli ollut onneton ja kestänyt vain kolme kuukautta.

Charles Brandon avioitui Marian kanssa yksityisesti 3. maaliskuuta 1515 välttääkseen avioliitosta aiheutuvia poliittisia hankaluuksia. Periaatteessa avioliitto oli maanpetos, sillä Charles oli nainut kuninkaallisen prinsessan ilman kuninkaan suostumusta. Henrik VIII ei pitänyt asiasta, ja hänen neuvostonsa oli sitä mieltä, että Brandon pitäisi vangita tai teloittaa. Kardinaali Wolsey puuttui kuitenkin tilanteeseen ja Henrik oli kiintynyt sekä sisareensa että Brandoniin, joten pariskuntaa rangaistiin vain raskailla sakoilla. Lisäksi asiaan on saattanut vaikuttaa se, että Henrik VIII halusi saada käsiinsä Marian kuolleen aviomiehen Ludvigin Marialle jättämät jalokivet ja kultaisen pöytäkaluston, jotka hän luultavasti sai kiitokseksi myönnettyään virallisen avioliittoluvan.

Brandon ja Maria Tudor vihittiin virallisesti muutamaa kuukautta myöhemmin, 13. maaliskuuta 1515 Greenwichin palatsissa. Avioliitto päättyi Marian kuolemaan. Hänet haudattiin Bury St Edmundsin luostariin Suffolkiin, mutta kirkon tuhouduttua ruumis siirrettiin lähellä olevaan St. Maryn kirkkoon.

Syyskuun 7. 1534 Charles Brandon avioitui holhokkinsa, sairaan poikansa kihlatun, viisitoistavuotiaan Catherine Willoughbyn (n. 15191580) kanssa.

Charles Brandon kuoli vuonna 1545, vuosi sen jälkeen kun hän komensi Englannin armeijaa hyökkäyksessä Ranskaan.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Avioliitosta Anne Brownen kanssa kaksi lasta:
    • Anne Brandon (kuoli vuonna 1557)
    • Mary Brandon (1510 – noin 1542)
  • Avioliitosta Catherine Willoughbyn kanssa kaksi lasta:
    • Henry Brandon, 2nd Duke of Suffolk (September 18, 1535 – July 1551)
    • Charles Brandon, 3rd Duke of Suffolk (1537– July 1551)

Charles Brandon kirjallisuudessa ja elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1953 Walt Disneyn tuottama, Ken Annakinin ohjaama elokuva Miekka ja ruusu (The Sword and the Rose), jonka pääosissa ovat Richard Todd Charles Brandonina ja Glynis Johns Maria Tudorina. Tudors-televisiosarjassa Charles Brandonia näyttelee Henry Cavill.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Project Gutenberg EBook of Henry VIII., by A. F. Pollard [1]