Catherine Willoughby

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Catherine Willoughby, Hans Holbein nuoremman piirros

Catherine Willoughby (22. maaliskuuta 1519/1520 - 19. syyskuuta 1580) oli englantilainen aatelisnainen, joka eli Henrik VIII:n, Edvard VI:n ja myöhemmin kuningatar Elisabet I:n hoveissa. Hän oli Charles Brandonin neljäs vaimo. Vuonna 1545 Brandonin kuoleman jälkeen liikkui huhuja, joiden mukaan kuningas Henrik VIII aikoisi erota kuudennesta vaimostaan Katariina Parrista mennäkseen naimisiin Catherinen kanssa.[1] Catherine oli Katariina Parrin läheinen ystävä.

Catherine oli protestanttisen kirkon suorasukainen kannattaja ja välttääkseen vainoja hän vietti Maria I:n valtakauden Weselissä ja myöhemmin Puolassa.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherine syntyi luultavasti hovissa ja hänen äitinsä Maria de Dalinas oli kuningatar Katariina Aragonialaisen hovinainen ja läheinen ystävä. Hänen isänsä oli Willoughdy de Eresbyn paroni William Willoughby, joka oli Henrik VIII:n hovimies. Catherinen syntyi 22. maaliskuuta ja hänet kastettiin 26. marraskuuta. On selvää, että Catherine nimettiin kuningattaren mukaan, mutta hänen äitinsä suhde katoliseen kuningattareen ei estänyt Catherinea tulemasta yhdeksi Englannin johtavista protestanteista.

Luonne ja usko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherinella oli nokkela ja terävä kieli ja hänellä oli kiihkeä halu oppia. Henrik VIII:n viimeisinä hallitusvuosina Suffolkin herttuattaresta tuli vannoutunut protestantti. Hän oli hyvin läheinen Henrikin viimeisen kuningattaren, Katariina Parrin kanssa, erityisesti herttuan kuoltua vuonna 1545. Catherinella oli vahva vaikutus kuningattaren uskomuksiin. Kun kuningattaren protestanttisuudesta tuli vuonna 1546 kiistelty aihe, kuningas määräsi kuningattaren pidätettäväksi, tosin tämä sai hänet houkuteltua kumoamaan määräyksen. Suffolkin herttuatar myös nimesi eräissä juhlissa piispa Gardinerin vähiten rakastamiensa ihmisten joukkoon.

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherinen isä kuoli vuonna 1526 ja Catherine oli vanhempiensa ainoa elossa selvinnyt lapsi. Hän peri paronin ja seitsemän vuoden ikäisenä hänen tulonsa olivat 15 000 dukaattia vuodessa. Catherinen huoltaja oli isän jälkeen kuningas ja kuningas myi huoltajuuden vävylleen Charles Brandonille, Suffolkin herttualle. Perintöä seurasi riita, jossa Catherinen setä vaati, että omaisuuden ja arvonimen tulisi periytyä hänelle naispuolisen perillisen sijaan. Kiistan jälkeen Catherine naitettiin Suffolkin herttuan pojalle, Lincolnin jaarlille. Brandon itse oli naimisissa Henrik VII:n tyttären Mary Tudorin kanssa, joka oli Ranskan leskikuningatar. Kun Mary kuitenkin kuoli, Brandon päätti itse naida Catherinen poikansa sijaan syyskuussa 1533. Lincolnin jaarli kuoli seuraavana vuonna.

Sufflokin herttua ja hänen uusi herttuattarensa saivat kaksi poikaa, Henryn ja Charlesin. Avioliitto toi Catherinelle merkittävää etua kuninkaallisessa perheessä, mikäli kuningas tekisi sisarensa Maryn lapsista perillisiään omien lapsiensa jälkeen. Suffolkin herttua ja herttuatar tervehtivät Anna Kleveläistä virallisesti, kun tämä saapui Englantiin vuonna 1539 naidakseen kuninkaan.

Henrik VIII:n kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katariina Parrin kuoltua synnytykseen, Suffolkin herttuatar otti tämän tyttären, Mary Seymourin, huostaansa. Herttuattaren kirjeet ystävälleen William Cecilille, jossa pyydetään tukea kuningattaren alaikäiselle tyttärelle, ovat viimeiset dokumentit lapsesta. Vuosia myöhemmin herttuattaresta tuli myös lapsenlapsipuolensa Lady Mary Greyn huoltaja, kun jälkimmäinen meni naimisiin ilman kruunun suostumusta.

Vuonna 1551 herttuattaren molemmat pojat olivat opiskelijoita Cambridgessä, mutta he kuolivat vain parin tunnin erotuksella toisistaan. Toipuakseen epäonnesta ja useista uskonsa testeistä, Catherine rakensi uuden elämän. Hän meni naimisiin talouteensa kuuluvan Richard Bertien kanssa, jonka kanssa hän jakoi rakkauden ja saman uskonnollisen vakaumuksen. Tästä huolimatta hänet tunnettiin yhä parhaiten Suffolkin herttuattarena ja hänen yrityksensä saada aviomiehelleen lordi Willoughby de Eredbyn arvonimi, olivat hyödyttömiä.

Maria I:n valtakaudella vuonna 1555 Bertiet, yhdessä muiden Englannin protestanttien kanssa, lähtivät maanpakoon mantereelle. Palattuaan Englantiin ja hoviin, he asettuivat Catherinen omistamaan Lincolnshireen. Catherine ja Richard Bertie saivat kaksi lasta Peregrine Bertien ja Susan Bertien, jotka elivät aikuisiksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hart, Kelly: The Mistresses of Henry VIII. The History Press, 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hart, Kelly: The Mistresses of Henry VIII. The History Press, 2009. ISBN 0-7524-4835-8. englanti
  • Read, Evelyn: My Lady Suffolk,: A portrait of Catherine Willoughby, Duchess of Suffolk. Knopf, 1963. englanti