Bofferointi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boffereita: hilpari, buckler-kilpi, 2 miekkaa ja tikari.

Bofferointi on miekkailua boffereilla eli pehmustetuilla miekoilla, kilvillä, keihäillä ja muilla keskiaikaisilla asetyypeillä. Bofferointi on oma lajinsa, jota harrastetaan sellaisenaan ympäri Suomea ja maailmaa. Sitä käytetään yleisesti myös liveroolipeleissä mallintamaan miekkataisteluita. Bofferoinnin suosio on kasvamassa Suomessa koko ajan. Bofferointia harrastetaan kaksintaisteluina, pienissä ryhmissä ja suurina taisteluina erityisesti vuotuisissa Sotahuuto-tapahtumissa.[1][2]

Varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bofferointi on lajina turvallinen, jos käytetyt bofferiaseet on tehty tarkoin turvallisten ohjeiden mukaiseksi. Aseiden pehmustamisen lähtökohtana on se, että lajin harrastaja ei tarvitse erillisiä suojavarusteita aloittaakseen. Kypärän käyttö on kuitenkin suositeltavaa, samoin alasuojien.

Yleisiä turvallisuusohjeita asetta tehdessä on, että runkoputki ei saa katketessaan sälöytyä teräväksi. Runkoputken pitää myös mieluummin taipua tai katketa kuin rikkoa ihmisen luita. Yleisin käytetty runkomateriaali on PVC-muoviputki. Aseen tulee olla pehmustettu vähintään 15 mm paksulla putkieristeellä kauttaaltaan, kädensijaa lukuuottamatta. Ne osat joilla on tarkoitus osua vastustajaan tai yleensä kuvaavat aseen teriä tai vaikuttavia osia, on pehmustettava vähintään 23 mm kerroksella solumuovia, joskin suositus on käyttää paksumpaa 15 mm pehmustetta, jolloin terien pehmusteena on 15 mm + 15 mm eristeet.

Aseen runkoputki ei saa tuntua mistään kohtaa pehmusteen läpi asetta sormin tunnusteltaessa. Erityisesti aseen kärkien on oltava hyvin pehmustettu. Pistokärki ei saa mahtua kokonaisuudessaan silmäkuoppaan. Aseilla joilla on tarkoitus tehdä pistoja, tulee olla pehmustettu pistokärki jossa on aseen koosta riippuen vaahtomuovia pehmusteena. Miekan pistokärjessä vaahtomuovia tulee olla 5–10 cm keihäässä 15–40 cm.

Ulkonäkösyistä sekä pehmustevaurioiden vähentämiseksi aseet päällystetään yleensä ilmastointiteipillä.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri bofferiryhmissä on hieman erilaisia sääntöjä osumien laskemisen suhteen. Joissakin ryhmissä päähän lyöminen on kokonaan kielletty, mutta useimmissa pääosumat sallitaan. Tämän katsotaan lisäävän lajin turvallisuutta, kun päätä opetellaan aktiivisesti suojaamaan. Jotkut ryhmät jättävät sormiosumat laskematta.

Yleisesti vakiintuneiden sääntöjen mukaan osuma päähän tai keskivartaloon on tappava. Myös molempien käsien tai jalkojen menettämisestä seuraa kuolema. Mikäli osuma tulee raajaan, ei raajaa saa tämän jälkeen käyttää. Esimerkiksi jalkaan tulleen osuman jälkeen jalalle ei saa laskea painoa, vaan haavoittuneen tulee joko käydä taistelemaan polvilleen tai hyppiä toisella jalalla. Käteen tulleen osuman jälkeen aseen saa nopeasti vaihtaa terveeseen käteen, jonka jälkeen haavoittunutta kättä ei saa käyttää. Harrastus ei pyri simuloimaan realistista taistelua, vaan on itsenäinen pehmustetuilla aseilla käytävä laji. Näin ollen kivun näytteleminen ei kuulu asiaan; myöskään verenhukkaa tai osumien vakavuutta ei arvioida, ainoastaan kevytkin osuma on aina hyväksyttävä. Kevyidenkin osumien laskeminen perustuu siihen, että lajilla ei ole yleisiä suojavarustevaatimuksia ja siten hyväksyttävän osuman kovuuden määrittäminen voisi aiheuttaa helposti ei-toivottavaa kovaa lyömistä. Bofferointi on ennen kaikkea tekniikka-, ei voimalaji.

Bofferoinnissa käytetään toisinaan haarniskoita. Yleensä haarniskat antavat suojaamaansa osumakohtaan yhden panssaripisteen. Osuma tähän kohtaan vie panssaripisteen ja vasta seuraava osuma samaan osumakohtaan aiheuttaa vahinkoa. Haarniskoiden tyylin ja materiaalin tulee olla jossain määrin keskiaikaista haarniskaa muistuttavia. Tyypillisin bofferoinnissa käytetty haarniska on rengaspanssari. Yleisesti ottaen eri haarniskatyypeillä on vakiintuneet vaatimukset siitä, mikä hyväksytään panssaripisteen arvoiseksi suojaksi.

Harrastaminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on noin 40–60 ryhmää, jotka bofferoivat enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ryhmiä on lähes jokaisessa suuremmassa kaupungissa. Lisäksi bofferointia harrastetaan erilaisilla treenileireillä ja taistelutapahtumissa. Suomalaisten bofferointitapahtumien kalenteri löytyy SotahuutoWikistä. Lisäksi ryhmät järjestävät vuosittain lukuisia suljettuja treenitapahtumia, ja suomalaiset ovat osallistuneet satunnaisesti Virossa käytäviin bofferitaistelutapahtumiin. Myös jotkut seurakunnat ovat järjestäneet nuoremmille harrastajille bofferointikerhoja.

Bofferoinnin vuosittainen päätapahtuma on Sotahuuto. Se järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja on kerännyt vuosi vuodelta enemmän osallistujia, yltäen vuonna 2009 jo noin 600:aan. Sotahuudossa kaksi tai useampaa armeijaa taistelevat suuria kenttä- ja metsätaisteluita kokonaisen viikonlopun ajan.

Vuoteen 2006 mennessä Suomen suurimman bofferointitapahtuman Sotahuuto 2006 tilastojen perusteella harrastajien keski-ikä oli 18,9 vuotta. Naisten osuus harrastajista on noin 10 %.

Yleisesti bofferointiharrastukselle ei ole määritelty ikärajaa. Sotahuudossa se on kuitenkin 15 vuotta ja sitä myöten useimmissa muissa tapahtumissa. Treenileireillä ikärajat ovat olleet joustavampia, samoin kuin ryhmien omissa bofferointiharjoituksissa. Viikkotreenien ikäraja on täysin ryhmästä riippuvainen, mutta harvemmissa treeneissä on nähty alle 12–13-vuotiaita. Yleisesti ottaen kysymys on kuitenkin treenaajien kypsyydestä ja koosta eikä niinkään iästä.

Bofferointi ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisesti muualla maailmassa bofferointi liitetään voimakkaammin liveroolipelaamiseen kuin Suomessa, missä lajit ovat voimakkaasti eriytyneet. Myös ase- ja taistelusäännöissä on suurta vaihtelua maittain ja ryhmittäin.

Bofferointi Yhdysvalloissa muistuttaa varusteiltaan suomalaista. Useissa Euroopan maissa sen yhteys liveroolipeleihin on erityisen vahva ja eurooppalaiset bofferiaseet eroavat materiaaleiltaan ja tyyliltään suomalaisista. lasikuiturunko ja lateksipäällyste ovat yleisiä Euroopassa kun taas Yhdysvalloissa PVC-runko ja ilmastointiteippipäällyste ovat yleisempiä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]