Black Mountains (Pohjois-Carolina)
Black Mountains on Blue Ridge Mountainsiin kuuluva, noin 24 kilometriä pitkä ja hevosenkengän muotoinen vuorijono, joka sijaitsee Pohjois-Carolinan osavaltiossa Yhdysvaltojen itäosissa. Sen eteläisin huippu Mount Mitchell (2 037 m) on korkein kohta Mississippijoen itäpuolisessa osassa Yhdysvaltoja ja sen pohjoisin huippu sijaitsee lähellä Boonen kuntaa. Idässä sitä reunustaa suuri jyrkänne (engl. Blue Ridge Escarpment) ja lännessä Unaka Mountainsin vuorijono. Nimensä Black Mountains on saanut huippujaan peittävistä tummista pihtametsistä. Alueella on muitakin samannimisiä vuoria, mikä aiheuttaa joskus sekaannusta.[1]
Black Mountainsiin kuuluu useita yli 1 800 korkeuteen yltäviä huippuja, ja se onkin jylhin ja korkein vuoriryhmä Blue Ridge Mountainsin vuoristossa.[1] Korkeimpia huippuja ovat:[2]
- Mount Mitchell (2 037 m)
- Mount Craig (2 026 m)
- Cattail Peak (2 012 m)
- Balsam Cone (2 012 m)
- Big Tom (1 999 m)
- Clingmans Peak (1 987 m)
- Mount Gibbes (1 987 m)
- Potato Hill (1 974 m)
- Potato Knob (1 951 m)
- Mount Hallback (1 929 m)
- Celo Knob (1 928 m)
- Blackstock Knob (1 926 m)
- Winter Star Mountain (1 891 m)
- Horse Rock (1 890 m)
- Gibbs Mountain (1 890 m)
- Deer Mountain (1 853 m)
- Patton Knob (1 841 m)
Maaston suuret korkeuserot vaikuttavat monin tavoin Black Mountainsin luonnonoloihin. Ilman lämpötila laskee noin puoli astetta jokaista noustua 100 metriä kohden, minkä vuoksi Mount Mitchellin ja Grandfather Mountainin huipulla menestyy boreaalinen kasvillisuus ja ilmasto muistuttaa enemmän Uutta-Englantia tai Kanadaa kuin Pohjois-Carolinaa. Vuorten länsirinteet saavat huomattavasti enemmän sateita kuin kuivat itärinteet. Mount Mitchellin sademäärä on yli 2000 millimetriä vuodessa – kaksi kertaa enemmän kuin Ashevillen kaupungissa vain 40 kilometriä etelämpänä.[1]
Yhdysvaltojen itäosia halkova vedenjakaja (engl. Eastern Continental Divide) jakaa Black Mountainsilta alkunsa saavat joet itäisiin ja läntisiin. Itäisiä, Atlantiin virtaavia jokia ovat esimerkiksi Linville, Yadkin, Johns ja Catawba ja länteen virtaavia jokia puolestaan New River, North Toe, South Toe, Cane ja Nolichucky. Jyrkempien vuorenrinteiden vuoksi joet ovat vuolaampia idässä kuin lännessä.[1]
Black Mountainsissa sijaitsee Yhdysvaltojen itäosien korkeimman huipun lisäksi Unescon biosfäärialue, Yhdysvaltojen itäosien ensimmäinen kansallismetsä, Pohjois-Carolinan ensimmäinen osavaltiopuisto sekä erämaa-alue, joka on säilynyt koskemattona cherokeeintiaanien ajoista lähtien. Alueen kallioperässä on runsaasti mineraaleja ja jalokiviä, minkä vuoksi kaivostoiminnalla on ollut pitkään suuri merkitys sen taloudelle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Lynda McDaniel: The Black Mountains Sherpa Guides. Marraskuu 2002. Lenz Design & Communications. Viitattu 9.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Southern Appalachian 6000-foot Peaks Peakbagger.com. Viitattu 10.1.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Black Mountains (Pohjois-Carolina) Wikimedia Commonsissa
