Biopankki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Biopankki on lääketieteellinen kokoelma, joka sisältää DNA:ta, verta tai muita näytteitä ihmisen elimistöstä sekä lisäksi tietoja kunkin näytteenantajan terveydestä ja elintavoista.[1] Biopankkilaki tuli voimaan 1.9.2013 ja sen tarkoituksena on tukea tutkimusta, jossa hyödynnetään ihmisperäisiä näytteitä, edistää näytteiden käytön avoimuutta sekä turvata yksityisyyden suoja ja itsemääräämisoikeus näytteitä käsiteltäessä[2].

Maailmalla on useita suuria biopankkeja ja niiden yhteenliittymiä, niin julkisella kuin yksityisellä rahoituksella toimivia. Suomen suurimmat julkisen toimijan näytekokoelmat ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL), jonka tutkimuksiin osallistuu suomalaista väestöä edustavia vapaaehtoisia. THL:n kokoelmat edustavat läpileikkausta Suomen kansasta.

Biopankkilaki (688/2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.9.2013 voimaan tullut biopankkilaki (688/2012) täsmentää niitä periaatteita ja toimintatapoja, joilla ihmisten näytteitä voidaan koota käytettäväksi erilaisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, joita näytettä otettaessa ei vielä osata tarkkaan suunnitella. Lisäksi useat lait ja eettiset ohjeet täydentävät ja täsmentävät tutkimuksissa noudatettavia periaatteita ja toimintatapoja.

Esimerkiksi laissa ihmisen elimien, kudoksien ja solujen käytöstä (101/2001) säädetään terveydenhuollon toiminnan yhteydessä irrotettujen elinten, kudosten ja solujen käytöstä lääketieteelliseen tutkimukseen ja siirtämisestä biopankkiin tietyin edellytyksin. Laissa lääketieteellisestä tutkimuksesta (488/1999) säädetään lääketieteellisen tutkimuksen yleisistä menettelytavoista ja alueellisista eettisistä toimikunnista[3].

Eettisiä näkökulmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biopankkilain tavoitteena on parantaa kansalaisten, niin terveiden tutkittavien kuin potilaidenkin, mahdollisuutta saada tietoa käynnissä olevista tutkimushankkeista sekä parantaa tutkittavan itsemääräämisoikeutta näytteensä käytön suhteen. Tämän mahdollistamiseksi biopankkilaki edellyttää erilaisia tietoteknisiä ratkaisuja.

Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontaviranomainen Valvira ohjaa ja valvoo biopankkitoimintaa. Uuden biopankin perustaminen vaatii lisäksi valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan (TUKIJA) puoltavan lausunnon.

Laki määrää näytteenantajan itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden suojan lisäksi monia biopankkien organisaatioon ja toimintaan liittyviä yksityiskohtia. Se säätää sekä aikaisemmin koottujen näytteiden siirtämisestä biopankkiin että tulevien kokoelmien keräämisestä.

Biopankkien tarkoitus on edistää lääketieteellistä tutkimusta siten, että jokaisen tutkijan ei tarvitse itse kerätä näytteitä ja analysoida niitä tutkimusta varten, vaan hän voi selvittää löytyisikö sopiva aineisto biopankeista. Biopankkilain tärkein uudistus onkin se, että biopankkiin voidaan kerätä näytteitä erilaisia tutkimuksia varten, vaikka niiden yksityiskohdat eivät näytteitä koottaessa ole tiedossa.

Tähän saakka tutkimusnäytteiden kokoamisessa on yleensä noudatettu samanlaista prosessia kuin esimerkiksi kliinisissä lääketutkimuksissa, joissa tutkittavalle selitetään hyvin yksityiskohtaisesti, minkälaisia asioita heidän luovuttamistaan näytteistä tullaan tutkimaan ja kuka niitä tutkii. Tutkimusaineisto on myös yleensä pitänyt hävittää tietyn ajan jälkeen. Tämän vuoksi uusien tutkimustulosten valossa merkityksellisten asioiden määrittäminen jo kerätyistä näytteistä ei ole ollut mahdollista ilman tutkittavan henkilön antamaa uutta suostumusta. Tutkija hyötyy myös aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista, sillä lain tavoite on, että keskeiset analyysitiedot lisätään biopankin tietoihin ja ovat siten seuraavienkin tutkijoiden käytettävissä.

Tietoinen suostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biopankkilain mukaan jokaisen näytteen luovuttamiseen tarvitaan näytteenantajan tai hänen huoltajansa kirjallinen suostumus. Näytteenantaja saa täytettäväkseen suostumusasiakirjan, jonka liitteenä olevassa tiedotteessa kerrotaan biopankin tutkimustoiminnasta, biopankkitutkimuksen tarkoituksesta ja näytteen tulevasta käytöstä. Biopankkitutkimus perustuu näytteenantajan vapaaehtoiseen suostumukseen.

Näytteenantaja voi koska tahansa peruuttaa suostumuksensa, muuttaa tai rajoittaa sitä ilmoittamalla siitä kirjallisesti biopankin nimeämälle biopankista vastaavalle henkilölle ilman, että siitä on hänelle mitään haitallisia seuraamuksia. Jos näytteenantaja peruuttaa suostumuksensa kokonaan, hänen näytteitään ja tietojaan ei käytetä enää uusiin tutkimuksiin. 

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tiede 3/2006: Biopankin kynnyksellä (s.17)
  2. Biopankkilaki 30.11.2012/688 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120688
  3. Finlex - Biopankkilaki (688/2012)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]