Banjolele

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mies soittaa Banjolelea.

Banjolele, myös banjoukulele tai banjouke, on nelikielinen kielisoitin, jota soitetaan näppäilemällä. Siinä on banjon tyyppinen runko ja nauhallinen ukulelen kaltainen kaula. Soitin oli suosituimmillaan 1920- ja 1930-luvuilla. Banjolelessä yhdistyvät ukulelen soittotapa, virittäminen ja pieni koko, sekä banjon rakenne ja ääni.

Banjolele populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisin banjolelen soittaja on englantilainen George Formby, Jr. (1904-1961), joka kehitti oman soittotyylinsä. Muita tunnettuja banjolelen soittajia ovat Yhdysvalloissa Wendell Hall, Roy Smeck ja The Horse Flies-yhtyeen Jeff Claus, sekä Britanniassa Billy Scott, Andy Eastwood ja Alan Randall.

Queenin kitaristi Brian May on käyttänyt banjoleleä kappaleissa "Bring Back That Leroy Brown" (albumilla Sheer Heart Attack) ja "Good Company" (A Night at the Opera). George Harrison soitti banjoleleä useasti viimeisinä elinvuosinaan.

Valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisiä valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waverly Street Ukuleles (USA)
  • Bean Sprout (USA)
  • Gold Tone (USA)
  • Spanky Banjo Ukes (USA)
  • Tyler Mountain (Pohjois-Korea)
  • Andy's Banjos (Iso-Britannia)

Entisiä valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dixie (USA)
  • Gibson (USA)
  • Ludwig (USA)
  • Slingerland (USA)
  • J. G. Abbott (Iso-Britannia)
  • John Grey (Iso-Britannia)
  • Dallas (Iso-Britannia)
  • G.H&S. (Iso-Britannia)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]