August Hänninen
August Hänninen (7. marraskuuta 1876 Pieksämäki – 7. marraskuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen lähetystyöntekijä, joka työskenteli Suomen Lähetysseuran lähettinä Ambomaalla, nykyisessä Namibiassa, vuosina 1904–1913, 1920–1928 ja 1930–1938.[1][2]
Lapsuus, nuoruus ja opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
August Hännisen isä oli alkuaan tilallinen ja myöhemmin työnjohtaja Adam Hänninen. Äiti oli nimeltään Eva-Ulla. Perheessä oli Augustin lisäksi kolme muuta poikaa ja yksi tytär. Käytyään neljä luokkaa kansakoulua Pieksämäellä August siirtyi Mikkelin lyseoon. Perheen muutettua seuraavana vuonna Viipuriin hän jatkoi oppikoulua siellä kolmanteen luokkaan asti, jolloin isän sairastelu keskeytti koulunkäynnin. Sen jälkeen hän pääsi pumppumieheksi Viipurin vesijohtolaitokseen, jossa isä Adamkin työskenteli, ja eteni mestarin arvoon.[3][4] Lähetyskoulun Helsingissä hän aloitti vuonna 1897.[5] Sotaväki keskeytti koulun vuonna 1897 lähes kahdeksi vuodeksi, joiden aikana hän palveli Uudenmaan pataljoonan välskäriosastolla. Asepalvelusaikana hän suoritti useita Lähetyskoulun aineita. August Hänninen vihittiin lähetyssaarnaajaksi 26.6.1903.[6][7]
Ensimmäinen työkausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
August Hänninen saapui Ondongaan marraskuussa 1904. Hänet määrättiin Oniipaan, missä hän opetti koulussa, toimitti lehteä ja hoiti sairaita. Lääkintämiehen taidot ja innostus sairaanhoitoon tekivät hänestä maineikkaan parantajan.[8][9] August solmi avioliiton vuonna 1908 opettaja Anna Julia Cecilia o.s. Lindgrenin (1879–1962) kanssa.[1][2] Yli 40 vuotta kestäneestä avioliitosta syntyi vuonna 1911 tytär Naima tai Naimi.[10][11] Yhdessä Hänniset asettuivat maaliskuussa 1909 uudelle lähetysasemalle Oshigamboon, missä aloitettiin kirkon rakentaminen Hännisen johdolla ja seurakuntalaisten vapaaehtoisvoimin[12][13] Lupaavasti alkanut työ Oshigambossa jäi vain muutaman kuukauden pituiseksi, sillä jo ennen kirkon valmistumista syksyllä Hänninen joutui vastentahtoisesti muuttamaan perheensä kanssa Uukwaluudhiin, jonne Lähetysseura perusti uuden aseman.[14][15] Myös Uukwaluudhin tuolloin 45 henkeä käsittävä seurakunta rakensi Hännisen innostamana itselleen kirkon savitiilistä, jotka tehtiin alusta lähtien itse. Tsandin kirkko valmistui elokuussa 1912, ja oli sitäkin suurempi saavutus, koska Uukwaluudhia oli koetellut nälänhätä vuosina 1911–1912.[16]
Toinen työkausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hännisten lähdettyä kotimaahan lomalle 1913 August pääsi palaamaan takaisin Ambomaalle vasta vuonna 1920 ja Julia vuonna 1921. Uudeksi työkentäksi tuli Oukuanjama, josta saksalainen Reinin lähetysseura oli luopunut. Sinne rakennettiin vuonna 1921 Engelan lähetysasema.[17] Seurakunta kasvoi nopeasti, ja Hännisten lähtiessä vuonna 1928 lomalle Suomeen jäseniä oli jo yli 7 000. Engelassa oli myös koulu ja sairaala.[18]
Kolmas työkausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parin vuotta Suomessa lomailtuaan Hänniset palasivat Engelaan vuonna 1930 ja työskentelivät siellä kotimaahan paluuseensa saakka vuonna 1938. Seurakunta kasvoi edelleen ja vuonna 1934 jäseniä oli jo yli 10 000.[19] Kotimaahan palattuaan August Hänninen toimi Lähetysseuran puhujana eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1948. Viimeiset vuotensa hän vietti Julia Hännisen kotiseudulla Särkisalossa, Varsinais-Suomessa.[20]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kilpeläinen, Irja: He lähtivät kauas – piirteitä eräiden Ambomaan raivaajien elämästä. Helsinki: Suomen lähetysseura, 1958.
- Levänen, Lyyli: Siihen aikaan. Helsinki: Suomen lähetysseura, 1963.
- Peltola, Matti: Suomen lähetysseuran Afrikan työn historia. Sata vuotta suomalaista lähetystyötä: 1859–1959, osa 2. Helsinki: Suomen lähetysseura, 1958.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Peltola, s. 263.
- ↑ a b http://www.geni.com/people/August-H%C3%A4nninen/6000000011707407885
- ↑ Levänen, s. 6, 12–13.
- ↑ Kilpeläinen, s. 212–213.
- ↑ Levänen, s. 16.
- ↑ Levänen, s. 24.
- ↑ Kilpeläinen, s. 213.
- ↑ Levänen, s. 54.
- ↑ Peltola, s. 161.
- ↑ Levänen, s. 147.
- ↑ Kilpeläinen, s. 240.
- ↑ Levänen, s. 87, 89.
- ↑ Peltola, s. 165.
- ↑ Levänen, s. 9.
- ↑ Kilpeläinen, s. 219–220.
- ↑ Peltola, s. 166, 177.
- ↑ Peltola, s. 197, 201.
- ↑ Kilpeläinen, s. 221–226.
- ↑ Kilpeläinen, s. 227.
- ↑ Kilpeläinen, s. 230.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hänninen, Aug. Lähetystyömme Uukuanjamassa 1918–1923. Helsinki: Suomen lähetysseura, 1924.
- Levänen, Lyyli. Heimo herää : [August Hänninen]. Helsinki: Suomen lähetysseura, 1964.
- Peltola, Matti: Mestarin käskystä: suomalaisen pakanalähetystyön historiaa. [Helsinki] : Agricola-seura, 1959.