Arseenitrikloridi
| Arseenitrikloridi | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7784-34-1 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | AsCl3 |
| Moolimassa | 181,27 |
| Ulkomuoto | Väritön öljymäinen neste[1] |
| Sulamispiste | -16[2] |
| Kiehumispiste | 130,2°C[2] |
| Tiheys | 2,16 g/dm3 (20°C)[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi [1] |
Arseenitrikloridi eli arseeni(III)kloridi (AsCl3) on arseenin ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään pääasiassa orgaanisten arseeniyhdisteiden valmistamiseen. Arseenitrikloridi on muiden arseenin yhdisteiden tavoin erittäin myrkyllistä.[1][2]
Sisällysluettelo |
Ominaisuudet[muokkaa]
Huoneen lämpötilassa arseenitrikloridi on väritöntä ja öljymäistä nestettä. Se ei liukene veteen vaan reagoi veden kanssa, jolloin muodostuu arseenihapoketta ja suolahappoa. Tästä johtuen arseenitrikloridi muodostaa höyryjä ilman kosteuden vaikutuksesta.[1][3][4][5]
- AsCl3 + 3 H2O → H3AsO3 + 3 HCl
Valmistus[muokkaa]
Arseenitrikloridia voidaan valmistaa suoraan kloorikaasusta ja metallisesta arseenista tai kloorikaasun ja arseenitrioksidin välisellä reaktiolla. Teollisesti käytetyin tapa on kuitenkin arseenitrioksidin ja suolahapon välinen reaktio, joka suoritetaan 180–200°C lämpötilassa. Reaktiossa muodostunut arseenitrioksidi tislataan pois, jotta reaktion tasapaino on tuotteiden puolella.[1][3][4][5]
- As2O3 + 6 HCl
2 AsCl3 + 3 H2O
Yhdistettä voidaan valmistaa myös dirikkidikloridin ja arseenitrioksidin välisellä reaktiolla.[4]
- 2 As2O3 + 6 S2Cl2 → 4 AsCl3 + 3 SO2 + 9 S
Käyttö[muokkaa]
Arseenitrikloridia voidaan käyttää lähtöaineena valmistettaessa orgaanisia arseeniyhdisteitä. Yhdistettä voidaan käyttää myös vedettömänä liuottimena kloridinsiirtoreaktioissa ja puolijohdemateriaalien douppauksessa. Vedyllä pelkistämällä yhdisteestä voidaan valmistaa erittäin puhdasta arseenia.[1][3][4][5]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 154. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Arseenitrikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 13.05.2011
- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 747. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.05.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d G. O. Doak, G. Gilbert Long & Leon D. Freedman :Arsenic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 09.05.2011
- ↑ a b c Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch & Hans Uwe Wolf: Arsenic and Arsenic Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.05.2011
