Arado E.580
| Arado E.580 | |
|---|---|
_(31210544778).jpg) Kuvassa Arado E.580:n jäljennös Virginian sotilasilmailumuseossa, Yhdysvalloissa |
|
| Tyyppi | hävittäjälentokone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Arado Flugzeugwerke |
| Esitelty | 9.1944 |
| Tila | lakkautettu 14.9.1944 |
| Valmistusmäärä | 0 |
| Kehitetty mallista | Arado TEW 16/43-15 |
Arado E.580 oli saksalaisen Arado Flugzeugwerken toisen maailmansodan aikaan kehittämä suunnitteluasteelle jäänyt kevyt suihkuhävittäjä. Se suunniteltiin vuonna 1944 osaksi Volksjäger -suunnittelukilpailua, jossa se ei kuitenkaan pärjännyt kilpailevia ehdokkaita vastaan.
Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksassa oltiin sen ilmavoimille pyritty jo vuoden 1944 aikana löytämään kipeästi uutta seuraavan sukupolven etulinjan hävittäjää ilmailuministeriön aloittaman 1-TL-Jäger -suunnittelukilpailun yhteydessä, mutta tämä ei ollut tuottanut tulosta ja edistys oli hidasta. Täten vuoden 1944 syyskuun 10. päivänä käynnistettiin uusi Volksjäger ("Kansanhävittäjä") -suunnittelukilpailu, jolla pyrittiin saamaan nopeampia tuloksia. Tämän uuden suunnittelukilpailun ajatuksena oli löytää mahdollisimman halpa ja yksinkertainen suihkuhävittäjä, jota olisi niin helppo ohjata, että kuka tahansa henkilö taikka kansalainen kykenisi lentämään sitä. Tästä suunnittelukilpailu saakin "Volksjäger" nimityksensä.[1]
Uuden suunnittelukilpailun sisällyttämiin vaatimuksiin kuului että koneen voimanlähteenä tuli toimia yksittäinen BMW 003 turbojetti, jonka avulla oli koneen saavutettava vähintään 750 km/h nopeus, ja lentoajan tuli olla vähintään 30 minuuttia täydellä kaasulla. Aseistuksen oli oltava joko kahdet 20 mm MG 151- taikka kahdet 30 mm MK 108 konetykit. Lisäksi oli koneella kyettävä nousta ilmaan huonokuntoisiltakin kiitoradoilta. Nämä vaatimukset uudesta lentokoneesta lähetettiin Aradolle, Blohm & Vossille, Fieselerille, Focke-Wulfille, Heinkelille, Junkersille, Messerschmittille sekä Siebelille, ja kilpailuun osallistuvien luonnosten ja esitelmien oli oltava valmiita neljän päivän sisällä.[1]
Arado E.580[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saatuaan tiedot uudesta suunnittelukilpailusta 10.9.1944, palattiin Aradolla heidän aikaisemmin[1] maaliskuussa vuonna 1943[2] suunnittelemaan TEW 16/43-15 suihkuhävittäjään. Kyseinen lentokone oli kuitenkin liian monimutkainen, jotta sen olisi voinut asettaa suoraan ehdolle etenkin siinä olleiden nuolisiipiien, sekä pyrstössä olevan lisärakettimoottorin vuoksi. Tämän vuoksi jouduttiin koneeseen tehdä suuria muutoksia ennen kuin se täyttäisit kilpailun vaatimukset halvasta sekä yksinkertaisesta suihkuhävittäjästä. Näiden muutosten yhteydessä pidettiin koneen rungon muoto kuitenkin paljolti samana. Nuolisiivet vaihdettiin suoriin siipiin, rakettimoottori poistettiin pyrstöstä ja pyrstöosasta tehtiin samalla paljon lyhyempi. Lopullinen koneyksilö oli kuin pienennetty ja yksinkertaistettu versio TEW 16/43-15:sta, ja tämä nimettiin projektinimellä E.580. Piirrokset koneyksilöstä saatiin valmiiksi esittelyä varten vain kahdessa päivässä pohjana käytettyjen valmiiden luonnosten ansiosta.[1]
Koneessa oli yksittäinen BMW 003A-1 -turbojetti asennettuna ohjaamon taakse rungon yläpuolelle,[3] ja sen epätavallinen ilmanottoaukko kulki rungon mukaisesti ohjaamon takaa, jättäen ohjaamon ilmanottoaukon keskelle. Pyrstössä oli kaksi sivuvakaajaa, ettei suihkumoottorin ilmavirtaus haittaisi koneen hallittavuutta. Koneessa hyödynnettiin laskutelineenä kolmipyörätelinettä, jonka etupyörän tuli vetäytyä rungon sisälle ja päälaskutelineiden siipien ja rungon liitoskohtaan.[1] Aseistuksena tuli olla kahdet 20 mm MG 151/20- tai 30 mm MK 108 -konetykit asennettuna rungon etuosaan.[3] Lisäksi oli koneen runko tarkoituksena valmistaa teräksestä, mutta sen siivet ja pyrstö puusta. Pituutta lopullisella yksilöllä oli 8 metriä, korkeutta 2,5 metriä ja kärkiväli oli 7,75 metriä.[4]
Ehdokkaana Volksjäger -suunnittelukilpailussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun ehdolle asetettuja lentokonemalleja kokoonnuttiin käsittelemään 14.9.1944, kilpaili Aradon ehdotelma neljän muun lentokonevalmistajan asettamia ehdokkaita vastaan. Näitä olivat Junkersin EF.123, Blohm & Vossin P.211, Focke Wulfin Volksjäger sekä Heinkelin P.1073, He 162:n edeltäjä. Ensimmäisen kokoontumispäivän päätteeksi todettiin kuitenkin sekä Aradon että Junkersin ehdokkaat hylätyiksi, joka tarkoitti näiden projektien lopullista hyllyttämistä.[1] Suurimmaksi syyksi Aradon ehdotelman hylkäämiselle uskotaan olevan sen epätavallisen ilmanottoaukon sijainti suoraan ohjaamon takana, jonka nähtiin haittaavan ilmanottoaukon kykyä saada ilmaa moottoriin, joka taas saattaisi huomattavasti heikentää moottorin tehokkuutta. Toinen mahdollinen syy oli koneen heikompi suorituskyky kilpailijoihin verrattuna, joka teki ehdotelmasta automaattisesti epäsuotuisamman asettaa jatkoon.[5]
Suunnittelukilpailu jatkui ilman Aradoa, ja 23.9.1944 asetettiin voittajaksi Heinkelin ehdotelma, P.1073, Hitlerin suorasta määräyksestä.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [4]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 8 m
- Kärkiväli: 7,75 m
- Korkeus: 2,5 m
- Siipipinta-ala: 10 m²
- Tyhjäpaino: 1 955 kg
- Lentopaino: 2 635 kg
- Voimalaite: 1 × BMW 003A-1 turbojetti; 7,85 kN
Suoritusarvot
- Toimintasäde: 403 km
- Lentoaika: 35 min
- Lakikorkeus: 12 000 m
- Nousuaika: 7.4 minuuttia 6 000 metriin, 17.9 minuuttia 10 000 metriin
- Siipikuormitus: 263 kg/m²
Aseistus
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Dan Sharp: Luftwaffe: Secret Jets of the Third Reich, s. 74 - 76. Mortons Media Group Ltd., 2015.
- ↑ Dan Sharp: Luftwaffe: Secret Bombers of the Third Reich, s. 72. Mortons Media Group Ltd., 2016.
- ↑ a b Arado E.580 www.luft46.com. Viitattu 31.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Walter Schick & Ingolf Meyer: Luftwaffe Secret Projects - Fighters 1939-1945, s. 94. Midland Publishing Ltd., 1997.
- ↑ Manfred Griehl: Jet Planes of the Third Reich, the Secret Projects, volume 1, s. 109. Monogram Aviation Publications, 1998.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arado E.580 Wikimedia Commonsissa
