Blohm & Voss P.211
| BV P.211 | |
|---|---|
 BV P.211.01 |
|
| Tyyppi | Suihkuhävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Blohm & Voss |
| Suunnittelija | Richard Vogt |
| Tila | lakkautettu 1944 |
| Valmistusmäärä | 0 kpl |
| Kehitetty mallista | Blohm & Voss P.210 |
Blohm & Voss P.211 oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen hävittäjälentokone, josta suunniteltiin kaksi versiota. Se suunniteltiin osaksi Volksjäger-suunnittelukilpailua.
Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blohm & Vossin lentokonetehtaalla pyrittiin jo ennestään saavuttamaan mahdollisimman halpa sekä yksinkertainen suihkuhävittäjä P.209-hävittäjää suunniteltaessa.[1] Samaa lähestymistapaa käytettiin, kun professori Richard Vogt tiimeineen[2] suunnitteli P.210- ja P.211-hävittäjät Volksjäger (”Kansanhävittäjä”) -suunnittelukilpailua varten vuoden 1944 loppupuoliskolla.[3]
BV P.211.01[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koneen suunnittelutyöt aloitettiin syyskuussa vuonna 1944. Tarkoituksena oli suunnitella helppo ja yksinkertainen suihkuhävittäjä joka osallistuisi lopuksi Volksjäger-suunnittelukilpailuun. P.211:n suunnittelussa käytettiin hyödyksi aikaisemman P.210-mallin yksinkertaista putkilomaista teräsrunkoa ja sen nuolisiipikonfiguraatiota. Pyrstön asentamiseksi koneeseen jouduttiin alkuperäistä teräsrunkoa pidentämään, jotta se muodostaisi samalla pyrstöpuomin.[3] Koneen voimanlähteenä tuli toimia yksi BMW 003 -turbojetti ja aseistuksena kahdet MK 108 -konetykit sijoitettuna rungon etuosaan.[2] Kun professori Richard Vogt sai teleksin Volksjäger-suunnittelukilpailun tarkoista suoritusarvovaatimuksista, päätettiin P.211:stä kehittää paljon yksinkertaisempi ja halvempi versio, täten lakkauttaen P.211.01:n pidemmät kehitystyöt.
BV P.211.02[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Richard Vogt sai 10.9.1944 teleksin, jossa kerrottiin Volksjäger-suunnittelukilpailuun liittyviä tietoja sekä tarkkoja suoritusarvovaatimuksia kilpailuun osallistuville ehdotelmille. Käytyään vaatimukset huolellisesti läpi Vogt ja hänen tiiminsä päättivät jatkaa P.211:n kehittämistä luomalla siitä kilpailua varten mahdollisimman yksinkertaisen ja vähän strategisia materiaaleja kuluttavan.[2]
Koneen toista mallia varten sen siivet sekä vakaimet muunnettiin suoriksi niiden yksinkertaistamiseksi. Sen teräsrunkoa pidennettiin ennestään, jotta se toimisi myös kiinnityspisteenä perävakaimille. Koneen moottori ripustettiin ohjaamon taakse teräsrunkoon kiinni, jolloin teräsrungon etuosa toimi sen ilmanottoaukkona. Aseistuksena tuli toimia kaksi MK 108 -konetykkiä rungon etuosassa. Lisäksi koneen kolmipyörälaskuteline oli sisäänvedettävä.
Kone pääsi Volksjäger-suunnittelukilpailussa pitkälle, mutta sen matalalla sijaitsevan ilmanottoaukon pelättiin imaisevan kiviä sekä muuta roskaa moottorin sisälle vaurioittaen sitä laskeutumis- ja lentoonlähtötilanteissa. Tämän sekä muutamien muiden seikkojen vuoksi ehdotelma hylättiin ja voittajaksi valittiin Heinkelin tuleva He 162 -hävittäjäkone. Vaikka projekti oli jo hylätty, päätti Richard Vogt jatkaa P.211.02:n kehittämistä 4. lokakuuta saakka kiellosta huolimatta.[3] Tuulitunnelikokeissa myös testattiin vielä kyseisen ilmanottoaukon sijainnin toimivuutta, eikä sen huomattu aiheuttavan minkäänlaisia aerodynaamisia heikkouksia.[2]
Ehdokkaana Volksjäger-suunnittelukilpailussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saatuaan teleksin Saksan ilmailuministeriön (RLM) Volksjäger-suunnittelukilpailulle asettamista tarkoista vaatimuksista 10.9.1944 sai professori Richard Vogt neljä päivää aikaa luoda valmis esitelmä omista ehdotelmistaan.[2] Vogt oli jo tiimeineen suunnitellut BV P.210:n ja P.211:n valmiiksi kilpailua varten,[3] mutta BV P.210 päätettiin hylätä ehdotelmista monimutkaisuutensa ja radikaalin muotonsa vuoksi. BV P.211:sta haluttiin kuitenkin kehittää yksinkertaisempi ja halvemmin valmistettava versio, jotta se täyttäisi kilpailun vaatimukset. Nopeat suunnittelutyöt päivitetystä P.211-mallista saatiin valmiiksi esittelypäivään mennessä.[2]
Professori Richard Vogt halusi korostaa ehdotelmallansa P.211:n valmistamisen helppoutta ja pientä strategisten materiaalien käyttöä. Hänen mukaansa olisi konetta ollut myös helppo huoltaa sekä käyttää eri käyttötarkoituksissa. Nämä lisäsivät suuresti Vogtin ehdotelmien suosiota,[3] ja P.211.02 vaikuttikin lupaavimmalta ehdokkaalta koko kilpailussa.[2] Kuitenkin Heinkelin P.1073 (He 162) oli kaikkien suosikki keveytensä ja paremman kokonaissuorituskykynsä vuoksi, vaikka se jäikin vaatimuksissa kestävyyden osalta vajaaksi. Etuna Heinkelin ehdotukselle oli myös sen moottorin sijoittelu, joka mahdollisti moottorin helpomman päivittämisen tai vaihtamisen tehokkaampaan.[3] Heinkelillä katsottiin myös olevan parempi tuotantokapasiteetti kuin Blohm & Vossilla, mikä pienensi P.211:n mahdollisuuksia ennestään.[2] P.211:n pelättiin myös imaisevan kiviä sekä muuta roskaa moottorin sisälle matalalla sijaitsevan ilmanottoaukkonsa vuoksi, mikä ei ollut ongelmana Heinkelin ehdotelmassa.[3]
Kilpailun päätteeksi Heinkelin ehdotelma valittiin 30.9.1944 massatuotettavaksi, juurikin RLM:n virkailijoiden Heinkelin ehdotelman paremmuuden ylikorostamisen vuoksi, vaikka yhtäkään lentävää prototyyppiä ei ollut vielä testattu. Myös kaikkien muiden ehdotelmien kehittäminen määrättiin lakkautettavaksi tuotantosopimuksen myöntämisen jälkeen.[2] Tästä määräyksestä huolimatta Richard Vogt jatkoi P.211.02:n kehittämistä vielä 4.10.1944 saakka.[3]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BV P.211.01[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [3]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 8,70 m
- Kärkiväli: 8,40 m
- Nuolikulma: 30
- Korkeus: 2,7 m
- Siipipinta-ala: 15,00 m²
- Tyhjäpaino: 2 580 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 4 250 kg
- Voimalaite: × BMW 003A-1 -turbojetti; 5,87 kN (599 kgf)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 860 km/h 8 000 metrissä
- Lakikorkeus: 11 100 m
- Nousukyky: 1 070 m/min
Aseistus
2 x 30mm MK 108 -konetykki
BV P.211.02[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [2]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 8,06 m
- Kärkiväli: 7,60 m
- Korkeus: 3,60 m
- Lentopaino: 3 400 kg
- Voimalaite: × 1 x BMW003A-1 -turbojetti; 5,87 kN (599 kgf)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 767 km/h 6 000 metrissä
- Nousukyky: 1 075 m/min
Aseistus
2 x 30mm MK 108 -lentotykki
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dan Sharp: Luftwaffe Secret Jets of the Third Reich, s. 75. Mortons Media Group Ltd, 2015.
- ↑ a b c d e f g h i j Manfred Griehl: Jet Planes of the Third Reich: The Secret Projects, Vol. 1, s. 110. Monogram Aviation Publications, 1998.
- ↑ a b c d e f g h i Walter Shick, Ingolf Meyer: Luftwaffe Secret Projects: Fighters. Midland Publishing Ltd., 2007.