Appenzellinpaimenkoira
Sivulta puuttuu | Appenzellinpaimenkoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Sveitsi |
| Määrä | suomessa noin 350 koiraa |
| Alkuperäinen käyttö | karjanajo-, paimen-, vahti-, koti-, ja pihakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, monipuolinen harrastuskoira, käytetään myös karjanajossa sekä vartioimistehtävissä |
| Elinikä | 10-15 vuotiaaksi |
| Muita nimityksiä | appenzelli |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 23–32 kg |
| Säkäkorkeus | uroksella 52–56 cm, nartulla 50–54 cm sallittu vaihtelu +/- 2 cm |
| Väritys | Perusväri on musta-ruskea-valkoinen, myös harvinaisempaa ruskeata, havannaa esiintyy |
Appenzellinpaimenkoira on Sveitsistä kotoisin oleva koirarotu. Suomessa se on suosituin sveitsinpaimenkoira berninpaimenkoiran jälkeen. Ensimmäiset appenzellinpaimenkoirat tulivat Suomeen vuonna 1965. Kyseiset koirat olivat myös ensimmäiset rodun edustajat koko Skandinaviassa.
Appenzellinpaimenkoira mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1853 "Tierleben der Alpenwelt" nimisessä julkaisussa. Sitä kuvattiin "kirkkaasti haukkuvana, lyhytkarvaisena, keskikokoisena, monivärisenä karjakoirana, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talonvahtina että karjanajajana". Rodun suuri vaikuttaja, metsänhoitaja Max Sieber, vaati vuonna 1895 SKG:tä (Sveitsin Kennelliitto) tekemään jotakin rodun hyväksi. St. Gallenin kantonin hallitus myönsi 400 Sveitsin frangia vuonna 1898 appenzellinpaimenkoirien jalostustyöhön. SKG:n toimeksiannosta perustettiin toimikunta ja vahvistettiin rotumerkit. Altstättenin markkinoilta löydettiin yhdeksän urosta ja seitsemän narttua, jotka palkittiin 5-10 frangin suuruisilla palkinnoilla. Siitä seurasi, että Winterthurin ensimmäisessä kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1898 esiteltiin ensimmäisen kerran kahdeksan appenzellinpaimenkoiraa koemielessä järjestetyssä karjakoirien luokassa. Professori Albert Heim oli hyvin kiinnostunut sveitsiläisistä paimenkoirista ja siten myös appenzellinpaimenkoirista. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1906 "Appenzeller Sennenhund Club", jonka tehtäväksi tuli alkuperäisen tyypin säilyttäminen ja vaaliminen. Pentujen pakollisen rotukirjaan merkitsemisen myötä alkoi puhdasrotuisten appenzellinpaimenkoirien kasvatus. Professori A. Heim laati vuonna 1914 ensimmäisen virallisen rotumääritelmän. Alun perin näitä koiria jalostettiin Appenzellin alueella; nykyään rotu on levinnyt koko Sveitsiin ja useisiin muihin maihin. Appenzellinpaimenkoira on nykyisin oma rotunsa, joka eroaa selvästi muista sveitsiläisistä paimenkoirista. Vaikka rodulla on nykyisin paljon harrastajia, on jalostusyksilöiden kanta vielä varsin pieni. Vain vastuuntuntoisella jalostuksella voidaan säilyttää ja vakiinnuttaa rodun erinomainen alkuperäinen perimä.
Sisällysluettelo |
Luonne [muokkaa]
Eloisa, temperamenttinen, itsevarma ja peloton. Hieman epäluuloinen vieraita kohtaan; lahjomaton vahti; iloinen ja oppivainen.
