Entlebuchinpaimenkoira
Sivulta puuttuu | Entlebuchinpaimenkoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Sveitsi[1][2] |
| Määrä | harvalukuinen[3] |
| Rodun syntyaika | lopullinen tunnustus 1926[1] |
| Alkuperäinen käyttö | maidon ja juuston kuljetus, vahti sekä nautapaimen[2] |
| Nykyinen käyttö | samat kuin yllä[2] sekä perhekoira[1], laviini-, suojelu-, jälki- ja poliisikoira [4] |
| Muita nimityksiä | entlebuch[4], entlebuchi[3] |
| FCI-luokitus | Ryhmä 2[5] |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 25–30 kg[1] |
| Säkäkorkeus | 42–52 cm[1] urokset 44–52 cm[3] nartut 42–50 cm[3] |
| Väritys | kolmivärinen[1] |
Entlebuchinpaimenkoira (saks. Entlebucher Sennenhund) on koirarotu, joka kuuluu sveitsinpaimenkoiriin. Entlebuchinpaimenkoira on neljästä sveitsinpaimenkoirasta pienin.[1]
Toisin kuin muut paimenkoirat[6], sveitsinpaimenkoirat kuuluvat Fédération Cynologique Internationalen eli FCI:n roturyhmäluokituksessa ryhmän yksi sijaan ryhmään kaksi[5]. Ne muodostavat tämän ryhmän alaryhmän kolme.[3] Pohjoismaiden kennelliitot luokittelevat sveitsinpaimenkoirat ryhmään G eli seurakoirien ryhmään.[7]
Entlebuchinpaimenkoiran kotiseutuna pidetään Entlebuchin aluetta Sveitsin Luzernin kantonissa[2] tai Entlebuchin laaksoa Lüzernin ja Bernin alueilla. Tiettävästi entlebuchinpaimenkoira erotettiin omanlaiseksi koirakseen ensimmäisen kerran vuonna 1889, kun sitä kutsuttiin nimellä ”entlibuchinkoira”[8] (saks. Entilbucherhund[8]), mutta tuolloin sen katsottiin olevan samaa rotua appenzellinpaimenkoiran kanssa. Entlebuchinpaimenkoira oli kuolemassa sukupuuttoon vuonna 1912, mutta kantaa alettiin elvyttää.[9] Vuonna 1913 professori Heim arvosteli neljä entlebuchinpaimenkoiraa Langenthalin koiranäyttelyssä ja koira määriteltiin neljänneksi sveitsinpaimenkoiraksi sveitsiläiseen kantakirjaan. Omana rotunaan koiraa on pidetty vuodesta 1926 lähtien, jonka elokuun 20. päivänä perustettiin tohtori B. Kohlerin aloitteesta entlebuchinpaimenkoirayhdistys. Tästä alkoi rodun kehitys- ja jalostustyö. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin seuraavana vuonna. Rotu yleistyi hitaasti, mutta sen suosio on nyttemmin ollut nousussa. [1][3]
Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys toimii kaikkien sveitsinpaimenkoirien rotujärjestönä Suomessa. [10][9]
[muokkaa] Lähteet
- Juliette Cunliffe: Koirarotujen ensyklopedia. Bath: Parragon, 2005. ISBN 1-4054-6056-3.
- Gino Pugnetti ja Tuula Syvänperä: Koirarodut. toinen painos 1988. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5859-X.
- Suomenkielisen laitoksen vastaava toimittaja Kaarina Kanerva: Koko perheen koirakirja. toinen painos 1992. Helsinki: Valitut Palat, 1985. ISBN 951-9079-37-8.
- Entlebuch Cattle Dog (DOC) FCI. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
- Entlebuchinpaimenkoiran rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 10.2.2007.
- Suomen Sveitsinpaimenkoirat Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys. Viitattu 10.2.2007.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d e f g h Koirarotujen ensyklopedia, sivu 356.
- ↑ a b c d Koirarodut, koira numero 47.
- ↑ a b c d e f Suomen Kennelliitto
- ↑ a b Entlebuchinpaimenkoira Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys.
- ↑ a b FCI
- ↑ Koirarotujen ensyklopedia, sivu 10.
- ↑ Koirarodut, sivu 451.
- ↑ a b Sic.
- ↑ a b Koko perheen koirakirja, sivu 260.
- ↑ Tietoa yhdistyksestä Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Entlebuchinpaimenkoira Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys.
- Entlebuchinpaimenkoira (DOC) FCI. (englanniksi)
