Antennimonnit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antennimonnit
Verkkkoantennimonni (Pimelodus maculatus)
Verkkkoantennimonni (Pimelodus maculatus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Monnikalat Siluriformes
Heimo: Antennimonnit
Pimelodidae
Bonaparte, 1838
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Antennimonnit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Antennimonnit Commonsissa

Antennimonnit (Pimelodidae) on monnikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan luonnonvaraisina makeista vesistä Keski- ja Etelä-Amerikasta. Useita antennimonnilajeja pidetään myös akvaariokaloina.

Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antennimonnien heimoon kuuluu 29 sukua ja noin 93 lajia.[1] Heimon taksonomia on muuttunut aikaisemmasta ja useat lajit, jotka aiemmin katsottiin kuuluvaksi tähän heimoon ovat sittemmin siirretty joko pimeloiden (Heptapteridae) tai mehiläismonnien heimoon.[2]

Antennimonnilajit vaihtelevat kooltaan huomattavasti, tyypillisimmin ne ovat noin 20–80 cm pitkiä. Pienimmät lajit ovat vain muutamia senttimetrejä pitkiä, kun suurin laji jättilapamonni (Brachyplatystoma filamentosum) voi saavuttaa jopa 3 metrin pituuden. Tyypillisiä piirteitä ovat usein litteähkö pää, kuonon 3 pitkää viiksisäieparia, jotka voivat olla jopa pidempiä kuin kalan ruumis, hyvin kookas rasvaevä, voimakkaasti haarautunut pyrstöevä ja suomuton iho. Suurin osa antennimonneista on pohjaväriltään harmaita, ruskeita tai mustia ja ruumiissa voi olla vaaleampia tai tummempia pilkkuja, läikkiä tai juovia.[2][3] [4]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antennimonnilajeja tavataan Meksikosta Etelä-Amerikkaan. Ne elävät järvissä sekä voimakkaastikin virtaavissa kirkas- tai tummavetisissä joissa ja puroissa. Eniten heimon lajeja esiintyy Amazonian alueella. Heimon suurimmat lajit saalistavat ravinnokseen pienempiä kaloja, kun pienemmät lajit syövät eläinplanktonia, äyriäisiä, vesihyönteisiä tai hedelmiä. Eräät lajit kuten kultalapamonni (Brachyplatystoma flavicans) ja hopealapamonni (B. vaillanti) ja Pseudoplatystoma-suvun lajit ovat Etelä-Amerikassa kaupallisestikin merkittäviä ruokakaloja. Akvaarioissa ovat suosittuja muun muassa Pimelodus- ja Sorubim-sukujen lajit sekä panssaripäämonni (Phractocephalus hemioliopterus) ja seepralapamonni (Merodontotus tigrinus).[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carl J. Ferraris, Jr.: Checklist of catfishes, recent and fossil (Osteichthyes: Siluriformes), and catalogue of siluriform primary types, s. 329. Zootaxa 1418. , 2007. ISBN 978-1-86977-059-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.01.2013). (englanniksi)
  2. a b c Roberto E. Reis, Sven O. Kullander, Carl J. Ferraris: Check list of the freshwater fishes of South and Central America, s. 432-433. EDIPUCRS, 2003. ISBN 8574303615. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.01.2013). (englanniksi)
  3. a b Family Pimelodidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 13.1.2013. (englanniksi)
  4. a b Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 167-172. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.01.2013). (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.