Aneurin Bevan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aneurin Bevanin patsas Cardiffissa

Aneurin Bevan, yleensä Nye Bevan (15. marraskuuta 18976. heinäkuuta 1960) oli walesiläinen Labour-poliitikko ja sosialisti. Hän oli puolueen vasemmiston merkittävin edustaja 1900-luvun puolivälissä. Hänen ansiokseen luetaan Britannian julkisen terveydenhuollon (National Health Service) luominen.

Bevan syntyi Tredegarissa Walesissä. Hänen isänsä oli köyhä kaivosmies. Bevan jätti koulunkäynnin 13-vuotiaana ja meni työhön hiilikaivokseen. Hän oli kannattanut nuorena liberaaleja, mutta ryhtyi sosialistiksi Clarion-lehden Robert Blatchfordin kirjoitusten vaikuttamana.

Hänestä tuli ammattiyhdistysaktiivi. 19-vuotiaana hän oli osastonsa johdossa. Työnantajat pitivät häntä vallankumouksellisena ja keksivät syyn erottaa hänet, mutta liiton tuella erottaminen kumottiin. Hän sai South Wales Miners' Federationin stipendin opiskeluun Lontoossa. Vuoden 1926 yleislakon aikana Bevanista tuli yksi Etelä-Walesin työläisten merkittävimmistä johtajista. Vuonna 1928 hänet valittiin kunnanvaltuustoon ja 1929 Ebbw Valesta parlamenttiin. Hän meni 1934 naimisiin toisen Labourin MP:n Jennie Leen kanssa.

Toisen maailmansodan aikana Bevan oli yksi alahuoneen vasemmiston johtajista. Vuoden 1945 Labourin suuren vaalivoiton jälkeen Bevan nimitettiin terveysministeriksi, vastuullaan maankattavan yleisen terveydenhuollon järjestäminen. 5. heinäkuuta 1948 Britannian hallitus otti vastuun kaikesta maan terveydenhuollosta ja tarjosi kaikille ilmaiset palvelut. Toinen suuri projekti oli slummien ja pommituksissa tuhoutuneiden asuntojen korvaaminen. Niitä valmistui 55 600 vuonna 1946, 139 600 1947 ja 227 600 vuonna 1948.

Vuonna 1951 Bevan nimitettiin työvoimaministeriksi. Hän erosi pian hammashoidolle ja silmälaseille asetettujen maksujen takia. Maksut tehtiin Korean sodan kiristämän budjetin vuoksi. Kaksi muuta ministeriä, John Freeman ja Harold Wilson, erosivat samalla. Viiden vuoden ajan hän johti Labourin vasemmistoa, bevanilaisia (engl. Bevanites). Vuonna 1955 hän pyrki puoluejohtajaksi, mutta Hugh Gaitskell voitti hänet. Hän toimi Gaitskellin ulkoministerinä varjohallituksessa. Vuonna 1959 Bevan nimitettiin puolueen varajohtajaksi, vaikka hän kärsi jo parantumattomasta syövästä.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]