Andrew Marvell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Andrew Marvell
Henkilötiedot
Syntynyt31. maaliskuuta 1621
Kuollut16. elokuuta 1678 (57 vuotta)

Andrew Marvell (31. maaliskuuta 162116. elokuuta 1678) oli englantilainen metafyysinen runoilija, satiirikko ja poliitikko, joka oli parlamentin alahuoneen jäsen useita eri kertoja vuosien 1659 ja 1678 välillä. Hänen runojaan ovat rakkausruno ”Aralle rakastetulle”, aristokraattista taloa ja puutarhaa kuvailevat ”Upon Appleton House” ja ”The Garden”, poliittinen ”An Horatian Ode upon Cromwell's Return from Ireland” ja satiirit ”Flecknoe” ja ”The Character Holland”.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrew Marvell (1621–1678)

Marvellin isä oli englannin kirkon pappi, myöskin nimeltään Andrew Marvell. Perhe muutti Hulliin, kun hänen isänsä sai sieltä viran Pyhän kolminaisuuden kirkosta.[1]

13-vuotiaana Marvell siirtyi opiskelemaan Trinity Collegeen, Cambridgeen ja suoritti siellä BA-tutkinnon. Marvellin muotokuva, jonka uskotaan olevan Godfrey Knellerin tekemä, kuuluu Trinity Collegen kokoelmiin.[2]

Vuodesta 1642 lähtien Marvell todennäköisesti matkusteli manner-Euroopassa. Hän saattoi toimia matkoillaan tutorina aristokraatille, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa. Kun Englannissa käytiin sisällissotaa, Marvell ilmeisesti pysyi mantereella vuoteen 1647 asti. Hän mahdollisesti tapasi Roomassa vuonna 1645 Villiersin veljekset sekä Richard Flecknoen, josta hän kirjoitti satiirisen runon.[3] Ei tiedetä tarkalleen, missä Marvell matkusti, mutta Marvellin ystävä runoilija John Milton kertoi myöhemmin, että Marvell osasi neljää kieltä, englannin lisäksi ranskaa, italiaa ja espanjaa.[4]

Ensimmäiset runot ja Marvellin aika Nun Appletonissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marvell kirjoitti ensimmäiset runonsa latinan ja kreikan kielellä, ja ne julkaistiin, kun hän vielä opiskeli Cambridgessa. Niissä valiteltiin ruttoa sekä juhlistettiin lapsen syntymää kuningas Kaarle I:lle ja kuningatar Henrietta Marialle. Marvellista tuli vasta ajan myötä myötämielinen hallituksille, jotka olivat vallassa Kaarle I:n vuonna 1649 tapahtuneen teloituksen jälkeen. ”Horatian Ode”, 1650-luvun alussa kirjoitettu poliittinen runo, valittelee kuninkaanmurhaa, vaikka se samalla ylistää Oliver Cromwellin paluuta Irlannista.[5][6][7]

Noin vuosina 1650–1652 Marvell työskenteli tutorina Thomas Fairfaxin tyttärelle. Fairfax oli juuri tuolloin luopunut Cronwellin armeijan komentajuudesta. Marvell asui Nun Appelton Hallissa, lähellä Yorkia, ja jatkoi runojen kirjoittamista. Yksi runoista, ”Upon Appleton House, To My Lord Fairfax”, kuvailee paikkaa ja samalla tutkailee Fairfaxin ja Marvellin omaa tilannetta sodan ja poliitisen muutoksen aikana. Kuuluisin runo tältä ajalta on ”Aralle rakastetulle”. 

Englannin–Hollannin sota ja työ sihteerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittiset jännitteet johtivat ensimmäiseen Englannin–Hollannin sotaan vuonna 1653. Sen aikana Marvell kirjoitti satiirisen runon ”Character of Holland”, jossa esiteltiin tuolloin yleisiä stereotypioita hollantilaisista juoppoina rienaajina: ”This indigested vomit of the Sea,/ Fell to the Dutch by Just Propriety.”

Vuonna 1653 Marvellista tuli tutor Cromwellin suojatille, William Duttonille. Samalla hän muutti asumaan oppilansa kanssa Etoniin. Talon omistaja, John Oxenbridge, oli tehnyt kaksi matkaa Bermudalle, ja tämän on ajateltu inspiroineen Marvellia kirjoittamaan runonsa Bermudas. Hän myös kirjoitti useita runoja ylistääkseen Cromwellia, josta oli tällä aikaa tullut Englannin lordiprotektori. Vuonna 1656 Marvell ja Dutton tekivät matkan Ranskaan.[8][9]

Vuonna 1657 Marvell alkoi työskennellä Cromwellin valtioneuvoston sihteerinä. Hänen palkkansa oli 200 puntaa vuodessa, mikä tarkoitti tuohon aikaan taloudellisesti turvattua tilannetta. 

Oliver Cromwell kuoli vuonna 1658. Hänen seuraajansa lordiprotektorina oli hänen poikansa Richard. Vuonna 1659 Marvell valittiin kansanedustajaksi Kingston-upon-Hullin vaalipiiristä.[10] Hänet uudelleenvalittiin vuonna 1660.

Kuninkaanvallan palauttamisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrew Marvellin patsas, joka sijaitsee Kingston upon Hullissa, Isossa-Britanniassa. 

Monarkia palautettiin Kaarle II:lle vuonna 1660. Marvell vältti rangaistuksen yhteistyöstään tasavaltalaisten kanssa, ja hän auttoi vakuuttamaan kuninkaan johtaman hallituksen siitä, ettei runoilija John Miltonia teloitettaisi tämän antimonarkististen kirjoitusten ja vallankumouksellisen toiminnan vuoksi.[11] Näiden kahden miehen läheisyyttä osoittaa sekin, että Marvell kirjoitti kaunopuheisen runon, ”On Mr. Milton's Paradise Lost”, Miltonin Kadotetun paratiisin toiseen laitokseen.[12]

Vuonna 1661 Marvell uudelleenvalittiin kansanedustajaksi. Hän kirjoitti aikojen saatossa useita pitkiä ja katkerasti satiirisia säkeitä hovin korruptiota vastaan. Ne kiersivät käsikirjoitusmuodossa ja joitain julkaistiin anonyymisti. Ne olivat kuitenkin poliittisesti liian herkkää materiaalia ja siksi liian vaarallisia julkaistavaksi Marvellin nimen alla hänen elinvuosiensa aikana. Pisimmässä runosatiirissaan, Last Instructions to a Painter (1667), Marvell kommentoi toisen Englannin–Hollannin sodan ja nimenomaan siinä kärsittyjen tappioiden aiheuttamaa poliittista korruptiota. Runo julkaistiin vasta vallankumouksen jälkeen 1688–1689. 

Vuodesta 1659 kuolemaansa asti Marvell työskenteli Hull Trinity Housen, laivapäälliköiden killan, Lontoon-agenttina. Hän matkusti vielä Venäjälle, Ruotsiin, Tanskaan ja Hollantiin.

Marvell kuoli äkillisesti vuonna 1678 ollessaan tapaamassa vanhoja vaalipiirinsä asukkaita Hullissa. Sitä ennen Marvellin terveys oli ollut erinomainen, ja monet uskoivat, että joku hänen poliittista tai kirkollisista vihollisistaan olisi myrkyttänyt hänet. Marvell haudattiin Lontooseen.

Proosateokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marvell kirjoitti myös nimettömänä satiirista proosaa, joka kritisoi monarkiaa ja katolilaisuutta, puolusti puritaanitoisinajattelijoita ja vastusti sensuuria.

Näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Marvell oli parlamentin kannattaja, hän ei ollut puritaani. Marvellin elinaikana hänen satiirinen proonsansa oli paljon paremmin tunnettua kuin hänen runoutensa. [13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Andrew Marvell College andrew-marvell.com. Arkistoitu 2.9.2016. Viitattu 5.8.2017.
  2. Trinity College, University of Cambridge BBC Your Paintings.
  3. Edward Chaney, The Grand Tour and the Great Rebellion (Geneva, 1985), s. 347–350.
  4. Nicholas Murray, Andrew Marvell (1999), s. 24–35.
  5. Full title ”An Horatian Ode upon Cromwell's Return from Ireland”.
  6. Online text geocities.com. Arkistoitu 25 October 2009.
  7. Understanding Poetry (Brooks/Penn Warren): Marvell's Horatian Ode
  8. Andrew Marvell: Chronology of Important Dates
  9. Nicholas Murray, Andrew Marvell (1999), s. 92–93.
  10. History of Parliament Online – Marvell, Andrew
  11. Andrew Crozierin johdanto teokseen The Works of Andrew Marvell, Ware 1995, s. vi
  12. Nicholas Murray, Andrew Marvell (1999), s. 117.
  13. Robert Wilcher, ”Andrew Marvell”