Ampelmännchen

Ampelmännchen (saks. deminutiivi sanasta Ampelmann eli ”liikennevaloukkeli”) tarkoittaa alkujaan Saksan demokraattisessa tasavallassa käyttöön otettuja jalankulkijoille suunnatuissa liikennevaloissa näkyviä ihmishahmoja. Punainen ”ukkeli” levittää kätensä viestittääkseen pysähdy ja vihreä kävelee itsevarmasti eteenpäin viestittääkseen mene. Suositut hahmot ovat sittemmin muodostuneet niin sanotun ostalgian symboleiksi ja levinneet myös läntiseen Saksaan. Niiden ympärille on lisäksi syntynyt suuri matkamuistoesineliiketoiminta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampelmännchen-hahmot suunnitteli vuonna 1961 Saksan demokraattisen tasavallan liikenneministeriössä työskennellyt liikennepsykologi Karl Peglau. Peglau halusi laatia mahdollisimman selkeän ja söötin hahmon, joka paitsi vetoaisi lapsiin olisi myös helposti ymmärrettävä vanhuksille.^[1] Idän ajo-opetusohjelman myötä liikennevaloukkelista tulikin hahmo, jolla koettiin olevan hieman tavallista enemmän ”sielua”. Sen kävelytyyli saattoi herättää mielikuvan tyypillisestä sosialistisesta kuvamaailmasta, jossa yritteliäs työläinen ponnisteli kohti kommunistista tulevaisuutta.^lähde? Peglau sanoi kuitenkin pelänneensä hahmon hylkäämistä sen ”porvarillisen” hatun vuoksi.

1990-luvulla Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueen liikennevalot yritettiin korvata standardeilla länsimaisilla liikennevaloilla. Liikennevalohahmon säilyttämiseksi kuitenkin aloitettiin kampanja, joka lopulta onnistui tavoitteessaan. Hahmo nousi kulttimaineeseen, ja siitä tuli yksi itäsaksalaista estetiikkaa ihannoineen ostalgian symboleista. Siitä tuli suosittu myös turistien keskuudessa.^[1]^[2] Ampelmännchen-hahmot asennettiin jopa joidenkin Berliinin läntisten kaupunginosien jalankulkuvaloihin. Myös joissakin lännen kaupungeissa, kuten Saarbrückenissä ja Heidelbergissä, on otettu käyttöön Ampelmännchen-hahmot.^lähde?

Vuonna 2004 Ampelmannin naispuolinen vastine, Ampelfrau eli ”liikennevaloakka” (myös Ampelweibchen tai Ampelmädchen), otettiin käyttöön Zwickaussa ja myöhemmin myös Dresdenissä ja Werdaussa sekä lännessä Kölnin Ehrenfeldin kaupunginosassa.^lähde?