Amerikanmetsäviklo
| Amerikanmetsäviklo | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tringa solitaria Wilson, 1813 |
||||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Amerikanmetsäviklo (Tringa solitaria) on pohjoisamerikkalainen kahlaajalintu. Lajin nimesi Alexander Wilson vuonna 1813.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 18-21 cm, siipien kärkiväli 55-59 cm ja paino keskimäärin 45-50 g. Metsäviklon vastine uudella mantereella. Muistuttaa sekä liroa että metsävikloa mutta yläperä ei ole valkoinen ja koivet ovat lyhyemmät. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
[muokkaa] Esiintyminen
Pesii Pohjois-Amerikan pohjoisosissa, Alaskan keski- ja eteläosissa sekä Kanadassa. Maailman populaation koko on noin 150 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Etelä-Amerikan sisäosissa muuta myös Keski-Amerikassa ja Länsi-Intian saaristossa. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
[muokkaa] Elinympäristö
Pohjoisen havumetsäalueen vesistöjen pirstomat täysi-ikäiset metsät ja metsiköt.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesii puussa olevaan vanhaan linnunpesään kuten metsäviklokin, aina 13 metrin korkeuteen saakka. Pesäpuu on tavallisesti lähellä vesistöä tai suota. Munia on tavallisesti 4. Haudonta-aika on 23-24 päivää.
Ensimmäinen varmistettu pesälöytö tehtiin niinkin myöhään kuin 1903.
[muokkaa] Ravinto
Syö etupäässä mudassa eläviä selkärangattomia, joskus myös pieniä sammakoita.
[muokkaa] Lähteet
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Oiseaux
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Tringa solitaria IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Sivulta puuttuu