Alkathoos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Alkathoos (muinaiskreikaksi Ἀλκάθοος) oli kreikkalaisessa mytologiassa Pelopsin ja Hippodameian poika ja Atreuksen ja Thyesteen veli. Hän oli naimisissa ensin Pyrgon ja myöhemmin Megaran kuninkaan Megareuksen tyttären Euaikhmen kanssa.[1] Jäljemmän hän sai palkkioksi Megareukselta tapettuaan Kithaironian leijonan, joka oli surmannut kuninkaan nuoremman pojan vanhemman saatua surmansa Theseuksen kädestä.[2] Alkathooksella oli ainakin kaksi poikaa, Iskhepolis[3] ja Kallipolis[4], ja kaksi tytärtä, Periboia[5] ja Ifinoe[1].

Alkathooksesta tuli aikanaan Megareuksen seuraaja kuninkaana. Kiitokseksi menestyksestään hän rakensi temppelin Artemiille ja Apollonille.[2] Alkathoos myös rakennutti uudelleen Megaran muurin, jossa työssä Apollonin kerrottiin häntä auttaneen. Jumalan kerrottiin laskeneen lyyransa muurikiven päälle, ja vieläkin, jos muuria heitti pikkukivellä, siitä lähti samanlainen ääni kuin lyyrasta.[6] Megaralaisilla kerrottiin olleen myös valtakunnassaan toinen linnake, joka oli nimetty Alkathooksen mukaan.[7]

Alkathoos lähetti poikansa Iskhepoliin auttamaan Meleagrosta Kalydonin metsästyksessä. Tämä sai siellä surmansa, ja asiasta ensimmäisenä kuullut nuorempi veli Kallipolis kiirehti kertomaan isälleen suruviestiä. Saavuttuaan paikalle Alkathoos oli juuri valmistelemassa uhria Apollonille, ja pitäen hetkeä sopimattomana hän heitti polttopuut alas alttarilta. Suuttuneena jumalanpilkasta Alkathoos tappoi poikansa yhdellä haloista ennen kuin tämä ehti kertoa veljensä kohtalosta.[4] Tästä teosta hänet puhdisti Manto, Polyidoksen tytär.[1]

Muita saman nimisiä hahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alkathoos oli Aisyeteen poika ja Hippodameian puoliso. Troijan sodassa Alkathoos toimi yhtenä Troijan johtajista,[11] ja hänet tunnettiin yhtänä troijalaisten urheimmista miehistä. Alkathooksen surmasi Idomeneus Poseidonin avustuksella, joka sokaisi ja halvaannutti hänen raajansa niin, ettei hän voinut paeta.[12]
  • Alkathoos oli troijalainen soturi, jonka Akhilleus surmasi.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.43.4 (engl. käännös)
  2. a b Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.41.3–4 (engl. käännös)
  3. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.43.2 (engl. käännös)
  4. a b Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.42.6 (engl. käännös)
  5. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.42.4 (engl. käännös)
  6. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.42.2 (engl. käännös)
  7. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.42.1 (engl. käännös)
  8. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 1.7.10 (engl. käännös)
  9. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 1.8.5 (engl. käännös)
  10. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.65.2 (engl. käännös)
  11. Homeros: Ilias 12.88–107 (engl. käännös)
  12. Homeros: Ilias 13.424–444 (engl. käännös)
  13. Quintus Smyrnaeus: Troijan tuho iii.162–190 (engl. käännös)
  14. Statius, Thebaid vii.688–722 (engl. käännös)