Alexi Tuomarila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alexi Tuomarila (27. helmikuuta 1974) suomalainen jazzpianisti ja säveltäjä.

Tuomarila sai klassisen pianon oppitunteja 6-vuotiaasta aina 18-vuotiaaksi asti Espoon musiikkiopistossa.[1] opettajinaan Kati Bergman ja Hanna Aho. Klassisten opintojen jälkeen hän opiskeli vuoden verran Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa[1], jonka jälkeen hänet hyväksyttiin oppilaaksi Brysselin Kuninkaalliseen Konservatorioon. Tuomarila valmistui Brysselistä musiikin maisteriksi 1999.

Brysselissä Tuomarilan piano-opettajina toimivat mm. Diederik Wissels, Nathalie Loriers sekä Kathleen Sedeyn.

Vuosituhannen vaihteessa hän perusti Alexi Tuomarila Quartet -nimisen yhtyeen, johon kuuluivat belgialaiset Nicolas Kummert[2], Teun Verbruggen[3] Christophe Devisscher[4] Yhtyeen debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1999 jolloin "Voices of Pohjola" levy ilmestyi, Igloo/AMG levymerkillä.[5]

Alexi Tuomarila Quartet saavutti kansainvälistä menestystä voittamalla Granadan Kansainvälisen Jazz Kilpailun 2005[6] Espanjassa.

Alexi Tuomarila Quartet voitti myös Ranskassa arvostetun Avignonin kansainvälisen jazz kilpailun 2003[7]

Vuonna 2001 Tuomarila voitti Hoeilaartin kansainvälisen jazz kilpailun sekä parhaan solistin palkinnon, Brysselissä, Belgiassa.

Aktiivisesti maailmalla esiintynyt Alexi Tuomarila Quartet oli Emma ehdokkaana vuonna 2003[8] "02" albumilla vierailevana artistina esiintyi Samuli Edelmann.[9]

Vuonna 2003 Alexi Tuomarila voitti Monacossa järjestetyn "3rd Monaco International Jazz Soloist Competition" -kilpailun.[10]

Vuonna 2004 Alexi Tuomarila perusti palkitun trionsa, jossa soittavat Olavi Louhivuori[11] sekä norjalainen Marts Eilertsen[12]. Trion ensilevy Constellation julkaistiin 2005.[13]

Vuonna 2005 brittiläinen The Observer julkaisu valitsi Alexi Tuomarilan yhdeksi kuudesta kiinnostavimmasta nuoresta jazz-muusikosta.[14]

Tuomarila oli aktiivinen jäsen vuosina 2007–2017 edesmenneen Tomasz Stankon yhtyeessä[15] Yhtye julkaisi vuonna 2011 ECM Records -levymerkille Dark Eyes levyn[16] joka saavutti Puolan albumilistalla kuudennen sijan, sekä oli teemakappaleena amerikkalaisessa Homeland TV-sarjassa. [17] (suom. Isänmaan puolesta).

Yhtyeessä soittivat Stankon ja Tuomarilan lisäksi Olavi Louhivuori sekä tanskalaiset Jakob Bro sekä Anders Christensen.

Alexi Tuomarila soitti säännöllisesti myös Tomasz Stankon Yhdysvaltain Quartetin kanssa tehden kiertueita Euroopan lisäksi Australiassa ja Aasiassa. Yhtyeessä soittivat Reuben Rogers ja Gerald Cleaver.

Alexi Tuomarila on aktiivisesti levyttänyt arvostetulle brittiläiselle Edition Records -levy-yhtiölle. Tuomarilan triolevyt Seven Hills, Kingdom ja Sphere ovat kaikki olleet arvostelumenestyksiä. Edition Records on julkaissut Tuomarilan triolevyjen lisäksi mm. Tuomarilan luotsaaman belgialaisen Drifter-yhtyeen Flow-levyn ja portugalilaisen Andre Fernandesin kanssa äänitetyn Dream Keeper -levyn.

Alexi Tuomarila Trio voitti Jazz Emma palkinnon 2019.[18]

Vuonna 2019 BBC Music Magazine valitsi Alexi Tuomarila Trion Sphere levyn kuukauden levyksi ja antoi arviossaan 5 tähteä.[19]

Tuomarila on säveltänyt yhdessä Timo Kämäräisen kanssa musiikin Pasi Sauna-Ahon sekä norjalaisen Pål Lauklin ohjaamaan Cape to Cape -dokumenttielokuvaan, joka oli Official Selection sekä Pariisin että Amsterdamin ARFF Filmifestivaalilla vuosina 2021 ja 2022.

Keväällä 2023 Alexi Tuomarilan säveltämä ja orkestroima teos sinfoniaorkesterille sekä jazz-triolle saa kantaesityksensä. Teoksen esittää Tapiola Sinfonietta ja Alexi Tuomarila Trio April Jazz Festivaalilla Espoon Kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexi Tuomarila Trio (Mats Eilertsen, Olavi Louhivuori)

  • 2006: Constellation (Jazzaway Records)
  • 2013: Seven Hills (Edition Records)
  • 2017: Kingdom (Edition Records)
  • 2019: Sphere (Edition Records)

Alexi Tuomarila Quartet (Nicolas Kummert, Teun Verbruggen, Christophe Devisscher)

  • 2001: Voices of Pohjola (Igloo Records)
  • 2003: 02 (Warner Jazz - Finlandia Records)
  • 2007: Runo X (Edita Cambeya)

Drifter (Axel Gilain, Nicolas Kummert, Teun Verberuggen)

  • 2015: Flow (Edition Records)

Alvarado/Koivistoinen/Tuomarila (Eero Koivistoinen, Martin Alvarado)

Kollaboraatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tomasz Stańko Quintet (Anders Christensen, Jakob Bro, Olavi Louhivuori)

Lithium (André Fernandes, Joonas Tuuri, Jonne Taavitsainen)

  • 2018: Red (Challenge Records, Netherland)
  • 2021: To the Stars (Eclipse Music)

Eero Koivistoinen Quartet (Jussi Lehtonen, Jori Huhtala)

Manuel Dunkel Quartet (Teppo Mäkynen, Ville Huolman, Antti Lötjönen, Jaska Lukkarinen, Eero Seppä)

  • 2010: A Step Forward (Texicalli Records)
  • 2019: Discoveries (Eclipse Music)
  • 2022: Northern Journey (Eclipse Music)

Lionel Beuvens MOTU (Kalevi Louhivuori, Brice Soniano, Natashia Kelly, Guilhem Verger)

  • 2013: Trinite (Igloo Records)
  • 2017: Earthsong (Igloo Records)

André Fernandes Dream Keeper (Perico Sambeat, Demian Cabaud, Iago Fernandes)

  • 2016: Dream Keeper (Edition Records, UK)

Mats Eilertsen SkyDive Quintet (Tore Brunborg, Thomas T. Dahl, Olavi Louhivuori)

  • 2014: SkyDive (Hubro Music)

Nicolas Kummert Voices (Herve Samb, Jens Maurits Bouttery, Nicolas Thys)

  • 2014: Liberte (Prova Records)

Andre Sumelius Quartet (Ernesto Aurignac, Marko Lohikari)

  • 2010: Victory Songs (Abovoice)

Tolonen (Timo Kämäräinen, Teemu Viinikainen, Risto Toppola, Joonatan Rautio, Manuel Dunkel, Juho Kivivuori, Sampo Tiittanen, Ville Pynssi)

  • 2013: Tolonen (Gateway Films/Vision Video)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b About Alexi Tuomarila biviziki.com. Web Archive. Arkistoitu 27.11.2012. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  2. nicolas kummert nicolas kummert. Viitattu 14.8.2022. (ranskaksi)
  3. Teun Website teunverbruggen.com. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  4. Welcome… | Christophe Devisscher www.christophedevisscher.com. Viitattu 14.8.2022.
  5. Voices of Pohjola Igloo Records. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  6. Alexi Tuomarila Quartet voitti Granadassa ts.fi. 13.10.2005. Viitattu 14.8.2022.
  7. Hellman Heikki: Aleksi Tuomarila voitti taas jazzkilvan Helsingin Sanomat. 8.8.2001. Viitattu 14.8.2022.
  8. Emma 2003 -ehdokkaat Musiikkituottajat. 12.1.2004. Viitattu 14.8.2022.
  9. ”Alexi Tuomarila Quartet - 02”. en
  10. LYHYESTI | Aleksi Tuomarila voitti Monacon jazzsolistikilvan Helsingin Sanomat. 7.6.2001. Viitattu 14.8.2022.
  11. Olavi Louhivuori – Finnish Jazz Drummer olavilouhivuori.com. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  12. Mats Eilertsen matseilertsen.com. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  13. ”Alexi Tuomarila Trio - Constellation”. en
  14. Stuart Nicholson picks six of the best of the new breed of jazz musicians the Guardian. 20.11.2005. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  15. Tomasz Stańko. Wikipedia, 4.8.2022. Artikkelin verkkoversio. en
  16. Tyran Grillo: Tomasz Stanko Quintet: Dark Eyes (ECM 2115) Between Sound and Space: ECM Records and Beyond. 8.3.2013. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  17. Terminal 7 (Homeland Soundtrack) — Tomasz Stańko Last.fm. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  18. Jazz-Emma award granted for Alexi Tuomarila Trio’s album 'Sphere' - Jazz Finland jazzfinland.fi. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  19. An infectious performance by Alexi Tuomarila and friends Classical Music. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]