Jazzpiano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jazzpiano on kollektiivinen termi pianistien jazzmusiikissa käyttämille tekniikoille. Termi voi myös tarkoittaa samojen tekniikoiden soveltamista mille tahansa kosketinsoittimelle. Piano on ollut tärkeä osa jazzmusiikkia sen syntyajoista lähtien, sekä sooloinstrumenttina että yhtyeessä. Sen rooli on monipuolinen, koska soitin on luonteeltaan yhtaikaa sekä melodinen että harmoninen. Tästä syystä se on tärkeä työkalu, kun halutaan ymmärtää jazzteoriaa ja sovittaa musiikkia jazzmuusikoille. Kitaran, vibrafonin ja muiden kosketinsoitinten lisäksi piano on yksi harvoista jazzkokoonpanon soittimista, joka kykenee yksittäisten sävelten lisäksi sointujen soittamiseen.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sointujen asemointi on yksi jazzpianon oppimisen rakennusosista. Jazzpianossa käytetään kaikkia samoja sointuja kuin länsimaisessa taidemusiikissakin, kuten duuri, molli, ylinouseva, vähennetty, septimisointu, vähennetty septimisointu, sekstisointu, duuri- ja molliseptimisointu, pidätetty sointu, ja niin edelleen. Toinen tärkeä taito on oppia soittamaan kolmimuunteisessa rytmissä.

Lisäksi oleellinen taito on improvisointi eli soitettavan materiaalin spontaani keksiminen esityshetkellä. Tätä varten on oleellista hallita instrumenttinsa teknisesti todella hyvin. Piano soittimena tarjoaa improvisoijalle monipuolisia mahdollisuuksia. Pianisti voi esimerkiksi käyttää vasenta kättä mm. boogie woogiessa usein esiintyvien ostinatokuvioiden soittamiseen, tai soittaa kontrabassokomppia matkivaa vastamelodiaa oikean käden melodiakuviolle. Stride-tyylissä vasen käsi soittaaa nopeasti vuorotellen bassonuotteja ja korkeammalta soitettavia sointuja. Oikea käsi soittaa usein melodiaa, mutta sen soittoon voi sisällyttää myös harmonista materiaalia joko sointujen tai oktaavien muodossa.

Sooloesiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolopianistin on jazzissa saavutettava yhtä aikaa kolme perustavoitetta. Ensinnäkin on tärkeää pitää yllä selvää rytmistä sykettä, imitoiden joko rumpujen komppipeltiä, bassoraitaa tai molempia. Lisäksi pitää soittaa kappaleen harmoninen materiaali eli sointukulkuun viittaavat sävelet sekä esittää melodia oikealla kädellä. Näiden tavoitteiden yhtäaikainen saavuttaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Esimerkiksi harmonian ja melodian soittaminen yhdistyy usein oikean käden soittaessa harmonisoitua melodiaa tai sooloa.

Yhtyesoitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pianon rooli yhtyeessä on vähitellen muuttunut itseään toistavien vasemman käden rytmikuvioiden soittamisesta vapaammaksi säestykseksi, jossa pianistilla on vapauksia vuorovaikuttaa solistin kanssa soittamalla lyhyitä tai pitkiä sointuja ja melodiakatkelmia. Soolon säestystä kutsutaan usein komppaamiseksi.

Piano on aina ollut tärkeä osa jazzyhtyettä. Jazzin alkuvuosina pianolla soitettiin ragtimea, ja tyylisuunnan kehittyessä piano tuli osaksi yhtyeen rytmiryhmää, johon kuuluvat pianon lisäksi yleensä basso, rummut ja joskus muita soittimia kuten vibrafoni. Jazzpianistit säestivät soolosoittimia, mutta saivat myös usein itse soittaa sooloa.

Kvinttiympyrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kvinttiympyrän tunteminen on tärkeä taito jazzpianistille, sillä ympyrä tarjoaa harmonista vaihtelua kvintteinä (tai kvartteina) etenevän sointukierron avulla. Usein jazzmelodian neljä viimeistä tahtia soitetaan sointukierrolla III–VI–II–V–I; sointuasteet 3, 6, 2 ja 5 vastaavat kvinttiympyrän neljää peräkkäistä toonikaan johtavaa askelta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mark Levine: The Jazz Piano Book
  • Randy Halberstadt: Metaphors For The Musician
  • Luke Gillespie: Stylistic II/V7/I Voicings For Keyboardists
  • Hal Galper: Forward Motion
  • Riccardo Scivales: Jazz Piano: The Left Hand by (Bedford Hills, New York, Ekay Music, 2005)
  • David Berkman: "The Jazz Musician's Guide to Creative Practicing"