Aleksi Barrière
Aleksi Barrière (s. 1989 Pariisi) on ranskalais-suomalainen ohjaaja-dramaturgi, kirjailija ja La Chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmän perustajajäsen.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksi Barrière on opiskellut filosofiaa Sorbonnen yliopistossa Pariisissa ja ohjausta Prahan Esittävien taiteiden akatemiassa. Hän on työskennellyt dramaturgina ja lavastajana sekä ohjaaja Peter Sellarsin assistenttina.
Vuonna 2010 Barrière perusti yhdessä kapellimestari Clément Mao-Takacsin kanssa La Chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmän, jonka toiminnan painopisteenä on musiikkiteatterin uusien muotojen kehittäminen ja eri taiteenlajien välisen dialogin lisääminen.[1] Ryhmä on esiintynyt useissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa. Ryhmän vuonna 2017 Pariisissa kantaesitetty musiikkiteatteriproduktio Violences nähtiin Suomen Kansallisoopperassa helmikuussa 2019 – "nykyaikaista, nopeatempoista musiikkiteatteria, jossa tekstifragmenteista syntyy monitahoinen tarina".[2] Samassa talossa ryhmä esitti Barrièren ohjaaman ja kirjoittaman esityksen Between syksyllä 2022[3] ja Musiikkitalossa kiitetyn produktion Kaija Saariahon oratoriosta La Passion de Simone joulukuussa 2022.[4]
Barrière toimii säännöllisesti ohjaajana tai libretistinä eri säveltäjien, mm. Juha T. Koskisen,[2] Djuro Zivkovicin ja Outi Tarkiaisen kanssa. Vuonna 2018 Barrière kehitti ja ohjasi Hampurin Oopperaan säveltäjätrio Alexander Chernyshkovin, Andreas Eduardo Frankin ja Anastasija Kadisan monikielisen oopperan Das Floss.[5] Barrièren ohjaama, säveltäjä Diana Syrsen kanssa tehty monikielinen monodraamateos Connected Identities kantaesitettiin Pariisin Musée du quai Branly’ssa huhtikuussa 2021.[6]
Vuosien 2013–2021 aikana Barrière on työskennellyt yhdessä Kaija Saariahon ja Sofi Oksasen kanssa Innocence-oopperan dramaturgina ja kääntäjänä. Ooppera on sävelletty yhdeksänkieliseen librettoon, jonka monikielinen Barrière laati Oksasen suomenkielisen tekstin pohjalta. Innocence sai kantaesityksensä Aix-en-Provencessa heinäkuussa 2021.[7] Syksyllä 2021 Venetsiassa kantaesitettiin Barrièren ja Saariahon yhteinen monikielinen kuoroteos Reconnaissance[8], joka sai Suomen kantaesityksensä Helsingin juhlaviikoilla 2022.[9]
Barrière kirjoittaa säännöllisesti Pariisin oopperan julkaisuun Octave Magazine[6]. Hän on luennoinut muun muassa Chicagon yliopistossa.
Barrièren vanhemmat ovat säveltäjä Kaija Saariaho ja tietokonemuusikko Jean-Baptiste Barrière.[10]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Company La Chambre aux échos. Viitattu 5.8.2021.
- ↑ a b Tiikkaja, Samuli: Ofelia taistelee sortajiaan vastaan nopeatempoisessa musiikkiteatteriesityksessä, jossa Juha T. Koskisen ja Hans Werner Henzen sävellykset kietoutuvat toisiinsa Helsingin Sanomat. 7.2.2019. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Tiikkaja, Samuli: Kaija Saariahon nuoruudenteos oli esittämättä lähes 40 vuotta: Nyt se palailee näyttämöille osana musiikkiteatteri-iltaa Helsingin Sanomat. 1.9.2022. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Saarikoski, Sonja: Kaija Saariahon syvästi puhuttelevan teoksen ytimessä on ristiriita Helsingin Sanomat. 30.12.2022. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Gastartikel: Staatsoper Hamburg: „Das Floß“ – Beeindruckende Uraufführung am 4.5.2018 in der opera stabile Das Opernmagazin. 5.5.2018. Viitattu 5.8.2021. (saksaksi)
- ↑ a b Aleksi Barrière – Octave Magazine Opéra national de Paris. Viitattu 5.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Woolfe, Zachary: Review: A Composer Creates Her Masterpiece With ‘Innocence’ The New York Times. 7.7.2021. Viitattu 5.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Kaija Saariaho: Reconnaissance (2020) Wise Music Classical. Viitattu 5.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Saarikoski, Sonja: Tältäkö katoaminen kuulostaa? Kaija Saariahon tuore kuoroteos Reconnaissance on kuin tuhon kuvaus Helsingin Sanomat. 19.8.2022. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Työ on luonteva syy pitää yhteyttä Helsingin Sanomat. 5.4.2019. Viitattu 5.8.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
